Paavali Juusten

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paavali Juusten
Paavali Juustenin aatelisvaakuna
Paavali Juustenin aatelisvaakuna
Turun katedraalikoulun rehtori
1548
Viipurin piispa
1554–1563
Seuraaja Canutus Johannis
Turun piispa
1563–1575
Edeltäjä Pietari Follingius
Seuraaja Ericus Erici Sorolainen
Henkilötiedot
Syntynytn. 1516–1520
Juustila, Viipurin pitäjä
Kuollut22. elokuuta 1575
Turku
Puoliso Anna Sigfridintytär
Lapset Pietari Paavalinpoika Juusten
Muut tiedot
Uskonto luterilaisuus

Paulus Petri (Paavali) Juusten (ruots. Paul (Påvel) Pedersson Juusten; n. 1516–1520 Juustila, Viipurin pitäjä – 22. elokuuta 1575 Turku) oli Viipurin ja Turun piispa, Turun katedraalikoulun rehtori ja Ruotsin kuninkaan Juhana III:n lähettiläs. Hän kirjoitti kirkkohistoriallisen Juustenin piispainkronikan. Juusten aateloitiin vuonna 1572.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juustenin sinetti

Juusten kävi Viipurin latinakoulun. Vanhemmat, porvari Pietari Juusten ja hänen vaimonsa Anna, omistivat talon Viipurissa dominikaaniluostarin lähellä, kadulla, joka kaupungin Neuvostoliitolle luovuttamiseen saakka kantoi nimeä Juusteninkatu.[1] Juustenin isä kuoli 1530 ja äiti muutama vuosi myöhemmin. Orvoksi jäätyään Juusten siirtyi 1536 jatkamaan koulunkäyntiä Turkuun, missä opettajana oli Wittenbergissä opiskellut Thomas Keijoi. Parin vuoden opiskelun jälkeen Juusten pääsi piispa Martti Skytten esilukijaksi (lat. lector mensae) ja Turun koulun apuopettajaksi. Piispa Skytte vihki Juustenin papiksi vuonna 1540, jo ennen säädettyä 24 vuoden ikää, jotta tätä ei otettaisi valtion palvelukseen. Juusten lähetettiin vuonna 1541 hoitamaan Viipurin koulun rehtorin tointa. Vuonna 1543 hänet lähetettiin Saksaan Wittenbergin yliopistoon, missä hän kuunteli muun muassa Martti Lutherin, Philipp Melanchthonin ja Johannes Bugenhagenin luentoja. Kolmen vuoden kuluttua opiskelun keskeytti Schmalkaldenin sota. Juusten vietti talven muun muassa Magdeburgissa, mahdollisesti Melanchthonin seurassa, ja matkusti keväällä 1547 Rostockin kautta Königsbergiin ja kuunteli siellä kesän yliopiston professoreiden luentoja. Syksyllä Juusten palasi Suomeen.[1]

Paavali Juusten nimitettiin Mikael Agricolan jälkeen Turun katedraalikoulun rehtoriksi vuonna 1548. Hän toimi tuomiokapitulin jäsenenä vuosina 1553 ja 1554. Vuonna 1554 hänet nimitettiin Viipurin ensimmäiseksi piispaksi ja vuonna 1563 Turun piispaksi.

Juhana III nimitti Juustenin vuonna 1569 rauhanlähettilääksi Venäjälle, tehtävänään neuvotella rauhanehdoista Ruotsin ja Venäjän välillä. Neuvottelujen sijaan, Juustenin johtama valtuuskunta häpäistiin, se joutui olemaan yli kahden vuoden ajan vankina, parikymmentä valtuuskunnan jäsentä menehtyi ruttoon ja maat joutuivat 25-vuotiseen sotaan.[2] Juustenin vapauduttua kuningas Juhana III aateloi hänet vuonna 1572, mutta Juustenin sukua ei ole kirjattu Ruotsin ritarihuoneelle. Vaakunakilpeensä hän maalautti puolialastoman itseään ruoskivan miehen. Juusten on haudattu Turun tuomiokirkkoon pääkuorin alle.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Juusten

Juustenin puoliso oli Anna Sigfridintytär, jonka isä oli Viipurin linnan alivouti Sigfrid Matsinpoika. Heillä oli yksi tytär ja kolme poikaa, joista yksi oli ratsumestari ja linnanvouti Pietari Paavalinpoika Juusten.[1]

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sivu Juustenin piispainkronikasta

Juusten kirjoitti suomenkielisen katekismuksen (1574), kertomuksen Moskovanmatkastaan, messukirjan (1575) ja vankeuden aikana Venäjällä kirjoitetun ja julkaisematta jääneen kirkkohistoriallisen kronikan nimeltään Suomen piispainkronikka (Chronicon episcoporum finlandensium, 1570-luku). Juustenin lähteenä oli niin kutsuttu Palmsköldin katkelma 1400-luvulta[3], joka sisälsi kahdeksantoista piispan elämäkerrat.

Piispainkronikan tiedot levisivät yleisesti historiankirjoitukseen. Sitä käytti lähteenään muiden muassa historioitsija Johannes Messenius 1600-luvulla. Historioitsija H. G. Porthan otti 1700-luvun lopulla tehtäväkseen korjata kronikassa havaitsemiaan virheitä. Tästä sukeutui 56-osainen väitöskirja Paavali Juustenin Suomen piispain kronikka huomautuksin ja asiakirjoin valaistuna (ilmestyi vuosina 1784–1788).

Ollessaan Turun katedraalikoulun opettaja, Juusten avusti Agricolaa ainakin Psalttarien kääntämisessä.

Myöhemmin tutkijat Jarl Gallén, Herman Schück ja Erkki Lehtinen ovat osoittaneet, että Juustenin piispainkronikkaa ei, toisin kuin niin sanottua Palmsköldin katkelmaa, voi käyttää luotettavana varhaishistorian lähteenä.[4][5]

Huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juustenin syntymän 500:s muistopäivä motivoi säveltäjä Timo-Juhani Kyllösen säveltämään oratorio-oopperan Unohdetut sankarit (Glömda hjältar, 2019), jonka kantaesitys oli Turun tuomiokirkossa 5. helmikuuta 2020. Se kertoo diplomaattisen lähetystön dramaattisesta matkasta Venäjällä vuosina 1569–1571, jonka aikana puolet lähetystöstä menehtyi.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Heininen, Simo: ”Juusten, Paulus”, Suomen kansallisbiografia, osa 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ De Madariaga, Isabel: Iivana Julma. ((Ivan the Terrible, 2006.) Suomentaja = Matti Kinnunen) Helsinki: Ajatus, 2009. ISBN 978-951-20-8111-0
  3. ↑ Jarl Gallén, De engelska munkarna i Uppsala – ett katedralkloster på 1100-talet, Historisk Tidskrift för Finland 1976 s. 17.
  4. ↑ Gallén, Jarl: Åbo förstörelse 1198, Historisk Tidskrift för Finland 1954; Herman Schück, Kansler och kapella regis under folkungatiden, Historisk Tidskrift 2/1963
  5. ↑ Erkki Lehtinen: Suomen varhaishistorian ja ristiretkiajan kuvasta uskonpuhdistus- ja suurvalta-aikana. Historiallisia tutkimuksia LXXV, Jyväskylä 1968, s. 68.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heininen, Simo: Suomalaisen historiankirjoituksen synty. Tutkielma Paavali Juustenin piispainkronikasta. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 147, Helsinki, 1989. ISBN
  • Heininen, Simo: Agricolan perintö. Paulus Juustenin elämä. Edita. Helsinki, 2012. ISBN 978-951-37-5756-4
  • Juusten, Paavali: Suomen piispainkronikka. SKS:n Toimituksia 476, Helsinki, 1998. ISBN 951-717-508-6
  • Juusten, Paulus Petri: Se pyhä messu: Somen kielen ei pauin mutta pyhän euangeliumin ia christilisen seuracunnan tauan iälken. (Näköispainos. Alkuteos julkaistu: Stockholmis, 1575. Toimittanut ja jälkikirjoituksella varustanut Martti Parvio) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1978. ISBN 951-717-137-4
  • Porthan, Henrik Gabriel: Valitut teokset. (Alkuteos Henrik Gabriel Porthan: Paavali Juustenin Suomen piispain kronikka huomautuksin ja asiakirjoin valaistuna (osa). Julkaistiin 56:na väitöskirjana vuosina 1784–88.) Suomentanut sekä esipuheen ja johdannot kirjoittanut Iiro Kajanto. Helsinki: SKS, 1982. ISBN 951-717-260-5
  • Schmidt, W. A.: Paavali Juusten. (Mikael Agricolasta E. W. Pakkalaan: Suomen kirkon paimenien elämäkerrasto) Helsinki: WSOY, 1947.
Tampereen piispan vaakuna Viipurin piispa
1554–1563 		Seuraaja:
Canutus Johannis
Turun piispan vaakuna Edeltäjä:
Pietari Follingius 		Turun piispa
1563–1575 		Seuraaja:
Ericus Erici Sorolainen
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paavali_Juusten&oldid=22906630”