Pitsinnyplääjä
| Pitsinnyplääjä | |
|---|---|
| La Dentellière | |
 |
|
| Ohjaaja | Claude Goretta |
| Käsikirjoittaja | Claude Goretta, Pascal Lainé |
| Perustuu | Pascal Lainén romaaniin |
| Tuottaja | Daniel Toscan du Plantier |
| Säveltäjä | Pierre Jansen |
| Kuvaaja | Jean Boffety |
| Leikkaaja | Joële van Effenterre (käännä suomeksi) |
| Pääosat | Isabelle Huppert, Yves Beneyton, Florence Giorgietti, Annemarie Düringer |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Sveitsi, Ranska, Saksan liittotasavalta |
| Tuotantoyhtiö | Citel Films, Action Films, France 3 Cinéma, Janus Filmproduktion |
| Ensi-ilta | 1977 |
| Kesto | 107 min |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pitsinnyplääjä (La Dentellière) on sveitsiläisen Claude Gorettan ohjaama ranskankielinen draamaelokuva vuodelta 1977. Nuoren naisen mielen järkkymisestä kertova elokuva oli Isabelle Huppertin läpimurtorooli. Tarina perustuu Pascal Lainén samannimiseen romaaniin, josta kirjailija ja ohjaaja laativat yhdessä elokuvan käsikirjoituksen.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ujo ja viaton Pomme (Huppert) on töissä kauneussalongissa, asuu äitinsä (Annemarie Düringer) kanssa eikä juuri käy ulkona. Lomamatkalla Normandiassa hän tapaa kielitiedettä opiskelevan François'n (Yves Beneyton). He muuttavat asumaan yhteen, mutta taustojen erilaisuus aiheuttaa vaikeuksia parisuhteelle. Hauraan Pommen mieli murtuu, ja komediallisena alkanut elokuva saa yhä tummempia sävyjä.[2]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Isabelle Huppert | … | Pomme, Béatrice |
| Yves Beneyton | … | François Beligne |
| Florence Giorgetti | … | Marylène Thorent |
| Annemarie Düringer | … | Pommen äiti |
| Michel de Ré | … | Gérard |
| Renata Schroeter | … | Marianne |
| Jean Obé | … | herra Beligne |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitsinnyplääjä sai Cannesin elokuvajuhlilla ekumeenisen tuomariston palkinnon ja oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Se sai myös parhaan elokuvan César-ehdokkuuden.
Vuonna 1977 ensi-iltansa saaneen Pitsinnyplääjän toi Suomen teattereihin Kino-Filmin Aili Kannel. Ensi-ilta järjestettiin Helsingin Liisankadun elokuvateatteri Aulassa 16. syyskuuta 1977. Elokuvasta tuli Suomessa melkoinen menestys: vuonna 1977 se oli 106 356 katsojallaan vuoden 17. suosituin.[3] Sen suosion myötä elokuvateattereihin ja -kerhoihin tuotiin muitakin Claude Gorettan ohjaustöitä sekä toisen sveitsiläisohjaajan, Alain Tannerin elokuvia.[4][5]
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen pitää Pitsinnyplääjää intiimisti eläytyvänä ja kauniina kuvauksena toisten armoille jättäytyvän hauraan ihmisen kohtalosta määrätietoisten maailmassa. Hän antaa elokuvalle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ Fränti, Mikael: Ihastuttava Isabelle Huppert on huippuroolissaan Gorettan Pitsinnyplääjässä (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat, ei päiväystä, julkaistu yksityissivustolla. Viitattu 3.11.2016.
- ↑ Vuositilastot, Elokuvauutiset 2008, viitattu 3.11.2016.
- ↑ Elokuvieni mestariteokset 81: Pitsinnyplääjä, Mikael Fräntin blogi 5.3.2011. Viitattu 3.11.2016.
- ↑ Pitsinnyplääjä Elonet., Esitystiedot.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Waarala, Hannu: ”Beatricen oleminen ja aika”, essee elokuvasta, Filmihullu 4/2007.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pitsinnyplääjä Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Pitsinnyplääjä Elonet.