Pituushyppy
| Pituushyppy | |
|---|---|
 Pituushyppykilpailu. |
|
Miesten ennätykset |
|
| Maailmanennätys |
 Mike Powell895 cm (1991) |
| Olympiaennätys |
Bob Beamon 890 cm (1968) |
Naisten ennätykset |
|
| Maailmanennätys |
 Galina Tšistjakova752 cm (1988) |
| Olympiaennätys |
Jackie Joyner-Kersee 740 cm (1988) |
Pituushyppy on yleisurheilulaji, jossa päämääränä on suorittaa pituussuunnassa mahdollisimman pitkä hyppy. Nopea vauhdinotto ja korkea loikka lankulta ovat lajissa menestymisen keskeisiä tekijöitä. Siksi ei olekaan yllättävää, että monet pikajuoksijat, kuten Carl Lewis ja Marion Jones, ovat kilpailleet menestyksekkäästi pituushypyssä.
Pituushyppy on ollut nykyaikaisten kesäolympialaisten ohjelmassa niiden alusta lähtien. Vuosina 1900–1912 olympialajeihin kuului myös vauhditon pituushyppy.
Säännöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpailijat ottavat hyppyyn vauhtia radalta, joka on päällystetty samalla materiaalilla kuin kentän juoksurata. Vauhdinottoradan päässä on radasta hieman korotettu lankku, johon vahalla merkityn hyppyrajan takaa kilpailijan täytyy suorittaa hyppynsä. Rajalta tai sen jälkeen tehdyn hypyn katsotaan olevan yliastuttu, ja se hylätään. Hylkääminen on seurauksena myös, jos kilpailija ei aloita hyppyään ennen hänelle kilpasuoritukseensa varatun ajan täyttymistä. Laskeutuminen tapahtuu hiekalla täytettyyn kuoppaan. Hypyn pituus saadaan selville, kun mitataan matka lankun hyppyrajasta kilpailijan taaimmaisimpaan jälkeen hiekassa. Matkaa ponnistuskohdasta hyppyrajalle ei lasketa mukaan tulokseen.
Arvokisoissa pituuskilpailu koostuu kahdesta vaiheesta. Ensin on karsinta, johon kaikki kisaan päässeet ottavat osaa. Jokaiseen kisaan määrätään etukäteen valmiiksi karsintaraja, jonka ylittämällä kilpailija pääsee automaattisesti finaaliin. Jos vähintään 12 kilpailijaa ei ole ylittänyt rajaa, otetaan finaaliin mukaan 12 parasta tulosten perusteella. Jos tällöin 12:nnella on sama tulos kuin yhdellä tai useammalla seuraavaksi sijoittuneella, kunkin toiseksi paras hyppy ratkaisee jatkoon pääsijän. Jos sekin on yhtä pitkä, ratkaisee kolmanneksi pisin hyppy. Jos vielä sekin on yhtä pitkä, kaikki edelleen tasoissa olevat kilpailijat pääsevät finaaliin. Joissakin kilpailuissa (esimerkiksi sisäratojen arvokilpailuissa ja Kalevan kisoissa) finaaliin kelpuutetaan 12 parhaan sijasta vain kahdeksan parasta. Finaali, joka on kilpailun toinen vaihe, alkaa niin, että kaikki mukaan päässeet kilpailijat hyppäävät kolme hyppyä, minkä jälkeen 8 parasta pääsee kolmelle viimeiselle kierrokselle.
Finaalissa pisimmän hypyn tehnyt julistetaan voittajaksi. Jos kaksi tai useampi saa saman tuloksen, ratkaisee näiden hyppääjien toiseksi pisin hyppy keskinäisen paremmuuden, sen jälkeen tarvittaessa kolmanneksi pisin ja niin edelleen. Jos kaikki hypyt ovat yhtä pitkiä, sija jaetaan.
Suurin sallittu myötätuuli ennätyshypyissä on 2 metriä sekunnissa.
Tulokset mitataan täysinä senttimetreinä.
Tekniikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pituushyppysuorituksen tärkeät vaiheet ovat vauhdinotto, kaksi viimeistä askelta, ponnistus, ilmalento ja alastulo. Ponnistusnopeuden merkitys näkyy siinä, että moni pituushyppääjä on myös erinomainen pikajuoksija. Kolme merkittävintä pituushypyn hyppytekniikkaa ovat saksaus, keriminen ja tempaus. Saksaus on huippuhyppääjien yleisimmin käyttämä tekniikka mutta myös vaikein opetella. Siinä hyppääjä tekee jaloillaan useita saksausliikkeitä kuin jatkaen juoksuaan ilmassa. Kerimisessä ilmalentoa tehostetaan viemällä kädet ensin alhaalla taakse, sitten ylös ja lopuksi eteen. Tempauksessa jalat ja kädet kurotetaan mahdollisimman kauas lantiosta, ja jalat työnnetään eteen vasta hypyn lakipisteen jälkeen.[1]
Ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pituushyppy on tunnettu pitkäikäisistä maailmanennätyksistään. Vuonna 1935 Jesse Owens hyppäsi maailmanennätyksen 813 senttimetriä, joka rikottiin vasta vuonna 1960. Myöhemmin Bob Beamon hyppäsi 890 senttimetriä vuoden 1968 olympialaisissa eikä sitä pidempiä nähty kuin vasta vuonna 1991, jolloin Mike Powell hyppäsi Tokion MM-kilpailuissa voimassa olevan maailmanennätyksen 895 senttimetriä. Vuonna 1995 Iván Pedroso tosin hyppäsi 896 cm, mutta ennätystä ei ilmoitettu ratifioitavaksi, koska toimitsija oli seissyt tuulimittarin edessä, joka näytti sallittua lukemaa 1,2 metrin myötätuulta.
Nykyistä naisten maailmanennätystä 752 senttimetriä pitää hallussaan Neuvostoliittoa edustanut Galina Tšistjakova. Hyppy tehtiin Leningradissa vuonna 1988.
Miesten Suomen ennätys oli pitkään Rainer Steniuksen vuonna 1966 hyppäämä (ja Jarmo Kärnän myöhemmin sivuama) 816 senttimetriä, kunnes Tommi Evilä paransi sitä hyppäämällä 818 senttimetriä vuoden 2005 yleisurheilun MM-kilpailuiden pituushypyn karsinnassa elokuussa 2005. Evilä paransi SE-tulosta Suomi–Ruotsi-maaottelussa Göteborgissa sentillä samana vuonna. Kesäkuussa 2008 Evilä hyppäsi 822 senttimetriä niin ikään Göteborgissa. Se säilyi ennätyksenä kesäkuuhun 2020, jolloin Kristian Pulli hyppäsi 827 senttimetriä Espoossa.
Naisten Suomen ennätystä pitää hallussaan Ringa Ropo tuloksella 685 senttimetriä, joka on hypätty Lahdessa elokuussa 1990.
Pituushyppy arvokilpailuissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Pituushyppy olympialaisissa
Pituushyppy on yksi nykyaikaisten olympialaisten yleisurheilun alkuperäisiä kilpailutapahtumia. Se on ollut lajivalikoimassa vuodesta 1896. Naisten pituushyppy tuli kisaohjelmaan vuonna 1948. Olympiahistorian alkuvuosina kilpailutapahtumia oli kaksi, kun olympiamitalit ratkaistiin myös vauhdittomassa pituushypyssä. yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa pituushyppy on ollut ensimmäisistä MM-kilpailuista alkaen, vuodesta 1983. Menestynein maa arvokilpailuissa on ollut Yhdysvallat.[2][3][4][5][6][7]
Kymmenen parasta hyppääjää
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Naiset[10]
|
Suomi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehet[11]
|
Naiset[12]
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suuri urheilulajikirja: säännöt, tekniikka & taktiikka, s. 58–59. (alkuteos: The Sports Book, 2015) Karisto, 2016. ISBN 978-951-23-6001-7
- ↑ Athletics Men's Long Jump Medalists Sports-Reference. Arkistoitu 28.12.2008. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Athletics Men's Standing Long Jump Medalists Sports-Reference. Arkistoitu 4.8.2014. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Athletics Women's Long Jump Medalists Sports-Reference. Arkistoitu 6.1.2009. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Men Long Jump olympics.sporting99.com. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Women Long Jump olympics.sporting99.com. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Butler, Mark et al.: IAAF Statistics Book Moscow 2013 (pdf) iaaf-ebooks.s3.amazonaws.com. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Long Jump All Time Men iaaf.org
- ↑ Long Jump All Time Men (indoor) iaaf.org
- ↑ Long Jump All Time Women iaaf.org
- ↑ http://www.apulanta.fi/matti/yu/suomi.html#Pituus_miehet
- ↑ http://www.apulanta.fi/matti/yu/suomi.html#Pituus_naiset
|
1896: Ellery Clark | 1900: Alvin Kraenzlein | 1904: Myer Prinstein | 1908: Frank Irons | 1912: Albert Gutterson | 1920: William Pettersson | 1924: William DeHart Hubbard | 1928: Edward Hamm | 1932: Ed Gordon | 1936: Jesse Owens | 1948: Willie Steele | 1952: Jerome Biffle | 1956: Gregory Bell | 1960: Ralph Boston | 1964: Lynn Davies | 1968: Bob Beamon | 1972: Randy Williams | 1976: Arnie Robinson | 1980: Lutz Dombrowski | 1984: Carl Lewis | 1988: Carl Lewis | 1992: Carl Lewis | 1996: Carl Lewis | 2000: Iván Pedroso | 2004: Dwight Phillips | 2008: Irving Saladino | 2012: Greg Rutherford | 2016: Jeff Henderson | 2020: Miltiádis Tentóglou | 2024: Miltiádis Tentóglou |
|
1948: Olga Gyarmati | 1952: Yvette Williams | 1956: Elżbieta Krzesińska | 1960: Vera Krepkina | 1964: Mary Rand | 1968: Viorica Viscopoleanu | 1972: Heide Rosendahl | 1976: Angela Voigt | 1980: Tatjana Kolpakova | 1984: Anișoara Cușmir-Stanciu | 1988: Jackie Joyner-Kersee | 1992: Heike Drechsler | 1996: Chioma Ajunwa | 2000: Heike Drechsler | 2004: Tatjana Lebedeva | 2008: Maurren Higa Maggi | 2012: Brittney Reese | 2016: Tianna Bartoletta | 2020: Malaika Mihambo | 2024: Tara Davis-Woodhall |
|
1983: Carl Lewis | 1987: Carl Lewis | 1991: Mike Powell | 1993: Mike Powell | 1995: Iván Pedroso | 1997: Iván Pedroso | 1999: Iván Pedroso | 2001: Iván Pedroso | 2003: Dwight Phillips | 2005: Dwight Phillips | 2007: Irving Saladino | 2009: Dwight Phillips | 2011: Dwight Phillips | 2013: Aleksandr Menkov | 2015: Greg Rutherford | 2017: Luvo Manyonga | 2019: Tajay Gayle | 2022: Wang Jianan | 2023: Miltiádis Tentóglou |
|
1983: Heike Daute | 1987: Jackie Joyner-Kersee | 1991: Jackie Joyner-Kersee | 1993: Heike Drechsler | 1995: Fiona May | 1997: Ljudmila Galkina | 1999: Niurka Montalvo | 2001: Fiona May | 2003: Eunice Barber | 2005: Tianna Madison | 2007: Tatjana Lebedeva | 2009: Brittney Reese | 2011: Brittney Reese | 2013: Brittney Reese | 2015: Tianna Bartoletta | 2017: Brittney Reese | 2019: Malaika Mihambo | 2022: Malaika Mihambo | 2023: Ivana Vuleta |
| Tulos | Nimi | Maa | Paikkakunta | Päivämäärä | Huomautuksia |
|---|---|---|---|---|---|
| 761 | Peter O’Connor |  Iso-Britannia |
Dublin, Iso-Britannia | 5.8.1901 | O’Connor oli irlantilainen, mutta maa ei vielä tuolloin ollut itsenäinen |
| 769 | Ned Gourdin | Yhdysvallat |
Cambridge, Yhdysvallat | 23.7.1921 | |
| 776 | Robert LeGendre | Yhdysvallat |
Pariisi, Ranska | 7.7.1924 | |
| 789 | William DeHart Hubbard | Yhdysvallat |
Chicago, Yhdysvallat | 13.6.1925 | |
| 790 | Ed Hamm | Yhdysvallat |
Cambridge, Yhdysvallat | 7.7.1928 | |
| 793 | Silvio Cator |  Haiti |
Colombes, Ranska | 9.9.1928 | Tuuli 0,0 m/s |
| 798 | Chuhei Nambu |  Japani |
Tokio, Japani | 27.10.1931 | Tuuli 0,5 m/s |
| 813 | Jesse Owens | Yhdysvallat |
Ann Arbor, Yhdysvallat | 25.5.1935 | Tuuli 1,5 m/s |
| 821 | Ralph Boston | Yhdysvallat |
Walnut, Yhdysvallat | 12.8.1960 | Tuuli 0,0 m/s |
| 824 | Ralph Boston | Yhdysvallat |
Modesto, Yhdysvallat | 27.5.1961 | Tuuli 1,8 m/s |
| 828 | Ralph Boston | Yhdysvallat |
Moskova, Neuvostoliitto | 16.7.1961 | Tuuli 1,2 m/s |
| 831 | Igor Ter-Ovanesjan | Neuvostoliitto |
Jerevan, Neuvostoliitto | 10.6.1962 | Tuuli −0,1 m/s |
| 833 | Phil Shinnick | Yhdysvallat |
Modesto, Yhdysvallat | 25.5.1963 | Tuulilukeman puuttumisen vuoksi ei vahvistettu alkujaan ennätykseksi, mutta hyväksyttiin jälkikäteen vuonna 2021 ennätysluetteloon. |
| 831 | Ralph Boston | Yhdysvallat |
Kingston, Jamaika | 15.8.1964 | Tuuli 0,0 m/s. Hyväksyttiin ennätykseksi kun Shinnickin tulosta ei alkujaan oltu hyväksytty. |
| 834 | Ralph Boston | Yhdysvallat |
Los Angeles, Yhdysvallat | 12.9.1964 | Tuuli 1,0 m/s |
| 835 | Ralph Boston | Yhdysvallat |
Modesto, Yhdysvallat | 29.5.1965 | Tuuli 0,0 m/s |
| 835 | Igor Ter-Ovanesjan | Neuvostoliitto |
México, Meksiko | 19.10.1967 | Tuuli 0,0 m/s |
| 890 | Bob Beamon | Yhdysvallat |
México, Meksiko | 18.10.1968 | Tuuli 2,0 m/s |
| 895 | Mike Powell | Yhdysvallat |
Tokio, Japani | 30.8.1991 | Tuuli 0,3 m/s |
- Lähde
- World Record Progression of Long Jump worldathletics.org. Viitattu 29.6.2021. (englanniksi)
- US long jumper Shinnick retroactively recognised as world record-breaker worldathletics.org. 28.6.2021. Viitattu 29.6.2021. (englanniksi)
- Lähteet
- IAAF Statistics Handbook Helsinki 2005. IAAF, 2005.
- World Record Progression of Long Jump worldathletics.org. Viitattu 14.8.2020.
- Lähteet
- Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8
- Mitä-Missä-Milloin -kirjat 1984-2009. Otava.
- Jalava, Juhani: Suomen kaikkien aikojen yleisurheilutilastot. Juoksija-lehti, 1983.
- Kristian Pulli täräytti pituushypyn uuden Suomen ennätyksen! Etusuora.com. 11.6.2020. Viitattu 11.6.2020.
- Lähteet
- Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8
- Mitä-Missä-Milloin -kirjat 1984–2009. Otava.
- Jalava, Juhani: Suomen kaikkien aikojen yleisurheilutilastot. Juoksija-lehti, 1983.
- Suomen ennätysten kehitys ulkoradoilla Tilastopaja
| ||||||||||||||||||||