Pohjavesi
Pohjavesi on maanpinnan alapuolella sijaitsevaa vettä. Sitä muodostuu huonosti vettä läpäisevien maakerrosten päälle. Pohjavesikerroksen raja on siinä kohdassa, josta alaspäin maaperä on vedellä kyllästettyä. Kaikki maanpinnan alainen vesi ei siis ole pohjavettä. Ihminen käyttää pohjavettä juoma- ja talousvetenä kaivojen kautta. Paikkaa, jossa pohjavesi tulee maanpinnan yläpuolelle, kutsutaan lähteeksi.
Pohjavedet muodostavat jäätiköiden jälkeen toiseksi suurimman makean veden varaston maapallolla. Pohjaveden kelpoisuus juomavedeksi johtuu siitä, että se on maakerrosten läpi suotautuessaan puhdistunut epäpuhtauksista, kuten haitallisista bakteereista. Samalla veteen liukenee useita hyödyllisiä suoloja. Ihmiselle käyttökelpoisinta on hiekka- ja sorapitoisesta maaperästä tai peruskallion halkeamista löytyvä, paljon vapaasti liikkuvaa vettä sisältävä pohjavesi.
Pohjavesivarasto eli akviferi saa vetensä sateena, joista, järvistä tai toisista pohjavesivarastoista. Lopulta vesi purkautuu mereen, järviin tai toisiin pohjavesivarastoihin. Varasto on uusiutuva, mutta jos sitä käytetään nopeammin kuin se ehtii uusiutua, se ehtyy. Tällä hetkellä maapallon pohjavesivarat ovat ihmisen liiallisen käytön vuoksi ehtymässä.[1] Pohjavesien ehtyminen uhkaa viljantuotantoa kuivilla ja puolikuivilla alueilla.[2]
Ilmaston lämpeneminen uhkaa myös suolata useita akvifereja.[3] Lämpimämpään pohjaveteen liukenee enemmän raskasmetalleja kuten arseenia ja mangaania, joista mangaanin on arveltu vaikuttavan haitallisesti lasten ja sikiöiden hermostoon. Lämpimämpi vesi on myös kasvualusta vaarallisille bakteereille.[4]
Pohjavesivarasto voi olla kolmenlainen sen mukaan, mikä sen pintaa rajoittaa:
- Rajoittamaton akviferi: yläpinnan muodostaa vapaa pohjaveden pinta.
- Rajoitettu akviferi eli salpavesi: yläpinta rajoittuu huonosti vettä läpäisevään kerrokseen (akvikludi). Tällaisen varaston vesi on peräisin muualta kuin itse varaston päälle sataneesta vedestä.
- Orsivesi: varsinaisen pohjaveden yläpuolelle on vettä läpäisemättömän kerroksen päälle muodostunut uusi pohjavesivarasto.
Kurikasta vuonna 2010 löytynyt pohjavesialue on Suomen suurin. Sen tutkiminen aloitettiin 2014. Siitä on suunniteltu veden ottoa Kurikalle ja Vaasalle, joka saa käyttöveden pintavesistä.[5]
Pohjavesitiede tunnetaan nimellä geohydrologia.
Vedenhankintakäytön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella pohjavesialueet luokitellaan kolmeen eri luokkaan: 1., 2. ja E -luokkaan[6].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ehrlich, Paul R. & Ehrlich, Anne H.: The Population Explosion. New York: Simon & Schuster, 1991. ISBN 0-671-73294-3 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Population Explosion, s.28-29.
- ↑ The Population Explosion, s. 95.
- ↑ The Population Explosion, s. 178.
- ↑ Paukku, Timo: Lämpenevät pohjavedet riski miljoonille ihmisille. Helsingin Sanomat, 18.7.2024, s. B 7. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.7.2024.
- ↑ Mirva Ekman: Kurikan paksun savimaan alla lepää geologinen ihme Yle.fi, uutiset. 8.9.2019. Viitattu 8.9.2019.
- ↑ Ymparisto > Pohjavesialueet www.ymparisto.fi. Viitattu 16.1.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjaveden synty ja esiintyminen, Geologian tutkimuskeskus
- Luonnonvarakeskus (Luke): Metsät ja vesi -tutkimus- ja kehittämisohjelma (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pohjaveden pinnankorkeuden mittaus (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pohjavesialueiden luokitukset vedenhankintakäytön ja soveltuvuuden sekä suojelutarpeen mukaan Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu