Sikojenlahden maihinnousu
| Sikojenlahden maihinnousu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa kylmää sotaa | |||||||||
 Sikojenlahden (engl. Bay of Pigs) sijainti Kuubassa
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
John F. Kennedy |
Fidel Castro | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
118 kaatunutta |
176 kaatunutta | ||||||||
Sikojenlahden maihinnousu (engl. Bay of Pigs Invasion, esp. Invasión de Bahía de Cochinos, Invasión de Playa Girón tai Batalla de Girón) oli Yhdysvaltojen tukema yritys syöstä Fidel Castron hallitus vallasta CIA:n kuubalaispakolaisista kouluttamilla joukoilla vuonna 1961. Maihinnousu alkoi 17. huhtikuuta, mutta Castron joukot kukistivat maihinnousseet joukot 20. huhtikuuta mennessä. Taistelu oli merkittävä poliittinen tappio Yhdysvalloille, minkä lisäksi se johti osaltaan Kuuban ohjuskriisiin.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fidel Castron johtamat heinäkuun 26. päivän liikkeen kapinalliset olivat toteuttaneet Kuuban vallankumouksen syösten vallasta Kuuban diktaattori Fulgencio Batistan tammikuussa 1959. Kuuban suhteet Yhdysvaltoihin olivat aluksi suhteellisen hyvät, ja Castro vieraili Yhdysvalloissa huhtikuussa 1959. Maiden välit alkoivat kuitenkin viiletä saman vuoden kesällä, kun Kuuban maltilliset poliitikot erosivat maan hallituksesta. Lisäksi amerikkalaiset yritykset vastustivat Castron toteuttamia palkankorotuksia ja työuudistuksia. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu eli CIA alkoi suunnitella Castron vastaisia toimia. Kuubassa oli katolilaisten ja vanhojen poliittisten liikkeiden parissa syntynyt vastavallankumouksellisia ryhmiä, joita CIA alkoi tukea. Ryhmät tekivät sabotaasi-iskuja Castron hallintoa vastaan ja maaliskuussa 1960 Havannan satamassa räjäytettiin ranskalainen aselastissa ollut La Coubre -alus. 75 henkilöä sai surmansa. Hieman myöhemmin CIA sai luvan Dwight D. Eisenhowerin hallitukselta aloittaa Castron kukistamisen suunnittelu.[1]
Kesällä ja syksyllä 1960 Kuuba kansallisti monet Kuubassa toimineet amerikkalaisyhtiöt ja maa lähentyi samalla Neuvostoliiton kanssa. Maat olivat solmineet kauppasopimuksen Anastas Mikojanin vieraillessa Kuubassa huhtikuussa 1960 ja Kuuba alkoi saada aseita Neuvostoliitosta.[1]
Maihinnousu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
CIA oli perustanut syksyllä 1960 koulutusleirejä Guatemalaan ja Nicaraguaan, jossa se koulutti noin tuhatta kuubalaista tulevaa operaatiota varten. Monet koulutusleirien kuubalaisista olivat maanpakolaisia ja Batistan hallinnon entisiä sotilaita tai kannattajia. Koulutustoiminta pysäytettiin väliaikaisesti Yhdysvaltain presidentinvaalien alla. Eisenhower katkaisi tammikuussa 1961 Yhdysvaltain diplomaattisuhteet Kuubaan hieman ennen uuden presidentin John F. Kennedyn virkaanastumista. Kennedy oli kampanjoidessaan ajanut tiukkasanaista linjaa Kuubaa vastaan, ja nyt hän sai päätettäväkseen edellisen presidentin aikana aloitetun hankkeen kohtalon. Kennedy suhtautui suunnitelmaan nihkeästi, mutta antoi sille lopulta luvan kieltäen kuitenkin amerikkalaisjoukkojen käytön operaatiossa.[1] Suunnitelma sai virallisen nimen operaatio Zapata.[2]
Maihinnousevat joukot saivat nimen prikaati 2506 ja ne lähtivät laivalla Nicaraguasta kohti Kuubaa 14. huhtikuuta 1961. Aamulla 15. huhtikuuta amerikkalaiset B-26-pommikoneet iskivät kuubalaisia lentokenttiä vastaan. Koneet oli maalattu Kuuban väreihin[1] ja niitä ohjasivat kuubalaiset lentäjät[3]. Ilmaiskun aiheuttamat tuhot olivat pienet ja maassa sai surmansa kuusi kuubalaista. Castrolle se antoi syyn pidätyttää poliittisia vastustajiaan. Itse maihinnousu seurasi yöllä 17. huhtikuuta, Maihinnousuun osallistui noin 1 300 miestä ja se toteutettiin Cochinos- eli Sikojenlahdella Playa Largan ja Playa Girónin rannikolla.[1] Tarkoituksena oli päästä maihin ilman vastarintaa, vallata läheinen kiitotie ja sen lähialue, jolloin Kuuban pakolaishallitus voitaisiin lennättää Kuubaan. Tämän jälkeen pakolaishallitus pyytäisi Yhdysvalloilta suoraa tukea.[4] Maihinnousujoukoilla oli mukanaan panssarivaunuja ja ajoneuvoja. Niitä maihin kuljettaneilla pienillä aluksilla oli teknisiä ongelmia, joiden lisäksi joukkojen tuomista viivyttivät koralliriutat. Maihinnousujoukkojen lisäksi eturintaman taakse pudotettiin laskuvarjojoukkoja.[2]
Lähellä olleet kuubalaiset joukot saivat hälytyksen maihinnousujoukoista nopeasti. Vastavallankumoustakaan ei noussut alueella, joka oli hallituksen kannattajien tukialuetta. Kuuban ilmavoimien lentokoneet iskivät maihinnousijoiden aluksia vastaan upottaen niistä kaksi. Joukkojen huoltoalukset vetäytyivät. Yhdysvaltain laivaston lentotukialus USS Essex oli lähellä maihinnousualuetta, mutta Kennedy ei antanut lupaa ilmatukeen Neuvostoliiton reaktiota peläten.[1] Fidel Castro otti pian henkilökohtaisesti joukkojensa komennon.[4] Hänen joukkonsa työnsivät jonkin verran alaa vallaneet maihinnousujoukot taaksepäin kohti maihinnousupaikkoja rannikolla. Maihinnousujoukkojen ammusvarastot alkoivat käydä vähiin ja 19. huhtikuuta ne määrättiin evakuoitavaksi. Maihinnousu oli torjuttu 20. huhtikuuta mennessä.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maihinnousseista joukoista 1 202 jäi vangeiksi. Surmansa oli saanut 118. Castron kuubalaisten puolella kaatuneita oli 176 ja yli 4 000 oli haavoittunut.[2]
Maihinnousun epäonnistuminen oli suuri takaisku Yhdysvalloille. Maihinnousset joukot olivat kuubalaisia, mutta maailmalla ymmärrettiin kuitenkin laajalti sen takana olleen Yhdysvallat. Yleinen mielipide tuki laajalti Castroa. Kuubassa vallankumoukselliset saivat tuhansia vapaaehtoisia miliisiin ja vallankumouksen puolustuskomiteoihin. Vastavallankumouksellisten toiminta käytännössä tyrehtyi seuranneen muutaman vuoden aikana.[1] CIA:ta syytettiin virheellisen tiedon antamisesta presidentille, minkä lisäksi Yhdysvaltoja syytettiin vaihtelevasti joko kuubalaisten taistelutahdon aliarvioimisesta, tai liian pienestä osasta maihinnousun tukemisessa.[3]
Lopulta Sikojenlahden tappio ei merkinnyt kuitenkaan välittömästi merkittävää muutosta amerikkalaisten politiikassa Kuuban suhteen. Amerikan valtioiden järjestö erotti Kuuban Yhdysvaltojen painostuksesta tammikuussa 1962 ja Kuuba asetettiin täydelliseen kauppasaartoon. CIA jatkoi vastavallankumouksellisen toiminnan tukemista (operaatio Mongoose). Neuvostoliitto lisäsi puolestaan läsnäoloaan Kuubassa. Lokakuussa 1962 Yhdysvaltain tiedustelupalvelu paljasti Neuvostoliiton sijoittaneen Kuubaan keskipitkän kantaman ydinohjuksia, mikä laukaisi Kuuban ohjuskriisin. Kriisi ratkesi lopulta ilman uhannutta ydinsodan laukeamista Neuvostoliiton vetäessä ohjuksensa pois. Vastaavasti Yhdysvallat lupasi olla hyökkäämättä Kuubaan ja CIA:n vastavallankumouksellisia tukenut operaatio Mongoose lakkautettiin.[1]
Kuubassa vangiksi jääneet pyrittiin saamaan vapautetuksi Yhdysvaltojen aluksi epävirallisesti tukemien neuvottelujen kautta. Eleanor Rooseveltin johtama Tractors for Freedom Committee pyrki keräämään rahaa Castron korvauksina vaatimiin rakennustyökoneisiin, mutta se ei saanut kokoon niihin tarvittavaa 28 000 000 dollarin summaa. Myöhemmin James B. Donovan sai neuvoteltua uuden sopimuksen, jolla vangit palautettiin 53 000 000 dollarin arvoista ruoka- ja lääkeapua vastaan. Vangitut maihinnousijat palautettiin sopimuksen nojalla Yhdysvaltoihin vuosien 1962 ja 1965 välillä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Valtonen, Pekka: ”Castron Kuuban alkuvuodet”, Karibian historia. Gaudeamus, 2017. ISBN 978-952-345-516-0
- ↑ a b c d Nick Amies: US-Cuban relations still colored by Bay of Pigs invasion 50 years on Deutsche Welle. Viitattu 11.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Bay of Pigs invasion Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Michael Voss: Bay of Pigs: The 'perfect failure' of Cuba invasion BBC News. BBC. Viitattu 11.5.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sikojenlahden maihinnousu Wikimedia Commonsissa