Stamford Bridgen taistelu
| Stamford Bridgen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Stamford Bridgen taistelu. Peter Nicolai Arbon maalaus.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Englanti |
Norja | ||||||
| Komentajat | |||||||
|
Harald Godwininpoika |
Harald Ankara, Tostig Godwininpoika | ||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
15 000 |
n. 10 000–12 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
5 000 |
6 000 | ||||||
Stamford Bridgen taistelu[1] tai Stamfordin sillan taistelu[2] käytiin Stamford Bridgessä Yorkshiressa 25. syyskuuta 1066 Englannin kuninkaan Harald Godwininpojan ja Norjan kuninkaan Harald Ankaran välillä.[3] Englantilaiset voittivat taistelun, ja Harald Ankara sai surmansa.[2]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harald Ankara oli liittoutunut Harald Godwininpojan veljen, Northumbrian jaarlin Tostigin kanssa. Kovaotteisesti hallinnut Tostig oli karkotettu Northumbriasta Flanderiin. Katkeroitunut Tostig halusi syöstä veljensä vallasta, joten hän liittoutui Harald Ankaran kanssa, joka myös tavoitteli Englannin kruunua.[4]
Vahvuudet ja taistelun ennakkoasetelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harald Ankaran kokoamassa viikinkilaivastossa oli arviolta noin 300 laivaa ja 10 000–12 000 miestä.[1][4] Harald nousi maihin Tynen suun lähellä 8. syyskuuta 1066, ja laivastoon liittyi noin 12 Tostigin laivaa. Hyökkääjät purjehtivat etelään, ryöstivät Clevelandin ja rantautuivat Ricalliin Ousejoelle lähelle Yorkia. Muutama päivä ennen Stamford Bridgen taistelua 20. syyskuuta Harald Ankara ja Tostig löivät kaksi englantilaista jaarlia Fulfordin taistelussa.[4]
Harald Godwininpoika sai Lontooseen 19. syyskuuta tiedon viikinkien ja Tostigin hyökkäyksestä.[1][4] Hän kokosi armeijan ja marssi pikaisesti pohjoiseen. Sillä välin Harald Ankara oli valloittanut Yorkin.[4]
Harald Godwininpojan marssi kohti pohjoista oli huomattavan nopea, minkä lisäksi hän onnistui kokoamaan juuri hajottamansa armeijan uudestaan matkan varrella. Haraldin joukot marssivat yli 300 kilometriä viidessä päivässä ja onnistuivat vieläpä yllättämään norjalaiset.[1] Englantilaisten joukkojen vahvuus oli noin 15 000 miestä.[5]
Harald Godwininpojan armeija saapui Tadcasteriin Yorkin lähelle 24. syyskuuta maahantunkeutujien yllätykseksi. Taistelupaikaksi Harald Godwininpoika valitsi Derwentjoen itäpuolella olleen niityn, jolle johti puinen silta nimeltään Stamford Bridge.[4]
Taistelu ja sen merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavana päivänä englantilaiset löivät valmistautumattomat maahantunkeutujat perinpohjaisesti, ja Harald Ankara ja Tostig saivat surmansa. Joki oli taistelun jälkeen ruumiita täynnä, ja Harald Ankaran veljen Olafin johtamat pakenemaan päässeet viikinkijoukkojen rippeet mahtuivat vain 24 laivaan.[4] Viikinkejä kaatui noin 6 000, englantilaisia noin 5 000.[5]
Stamford Bridgen taistelua pidetään viikinkiajan loppuna, mutta se heikensi myös Englantia hallinneita anglosakseja. Vain kolme päivää myöhemmin 28. syyskuuta Normandian herttua Vilhelm nousi maihin eteläisessä Englannissa, ja Harald Godwininpojan oli marssittava takaisin väsyneen armeijansa kanssa kohdatakseen hänet. Harald kukistui 14. lokakuuta käydyssä Hastingsin taistelussa, minkä seurauksena normannit valloittivat Englannin.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Päivälleen 1000 vuotta sitten tanskalaiset valtasivat Englannin – Siitä alkoi tositarina, jonka rinnalla Game of Thrones kalpenee Yle Uutiset. 18.10.2016. Viitattu 21.11.2023.
- ↑ a b Viimeinen viikinkikuningas oli armoton ja vallanhaluinen – Harald Ankara oli nimensä veroinen yle.fi. Viitattu 21.11.2023.
- ↑ Thomas J. Craughwell: ”Viikinkiajan loppu: Stamfordin sillan taistelu”, Barbaarien valloitusretket, s. 218–233. Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5120-6
- ↑ a b c d e f g h Mark Cartwright: Battle of Stamford Bridge World History Encyclopedia. 7.1.2019. Viitattu 28.9.2022.
- ↑ a b The Battle of Stamford Bridge, 1066 Historic UK. Viitattu 21.11.2023. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stamford Bridgen taistelu Wikimedia Commonsissa