Tanniinit
Tanniinit eli parkkihapot ovat kasveissa esiintyviä oligo- tai polymeerisia fenoliyhdisteitä, jotka sitovat ja saostavat proteiineja. Tanniinien eräänä tehtävänä on suojata kasvia ulkoisilta uhkatekijöiltä.[1]
Ruoan sisältämät tanniinit ovat ravinteiden imeytymistä heikentäviä antiravintoaineita[2], koska ne kelatoivat metalleita kuten kuparia, rautaa ja sinkkiä[3].
Tanniinit luetaan flavonoideihin[2].
Tanniinit jaetaan rakenteensa perusteella esimerkiksi flavonoidiyksiköistä koostuviin proantosyanidiineihin eli kondensoituneisiin tanniineihin ja gallushaposta muodostuneisiin hydrolysoituviin tanniineihin.lähde?
Tanniineilla on voimakas värjäävä vaikutus, joka tulee esiin niiden käytössä nahkaa parkitessa. Aineen nimi tuleekin keskiaikaisesta latinasta, jossa parkitsemista merkitsevä tannāre johdettiin tammen kaarnaa tarkoittavasta sanasta tannum joka puolestaan liittyi muinaisgermaanien tammea tarkoittavaan sanaan.[4] Suomen kielessä tanniineista käytetään myös nimitystä parkkihappo.[5]
Tanniineja esiintyy monissa kasveissa, ja kasvin eri osissa niillä on erilainen funktio. Siemenissä ja juurissa ne tappavat bakteereja ja rungossa osallistuvat myös kasvunsäätelyyn. Lehdille ne antavat kitkerän maun, joka suojaa kasvinsyöjäeläimiltä. Silmuja ne suojaavat jäätymiseltä.[1] Tanniineja esiintyy muun muassa puissa (esimerkiksi tammi, koivu, eukalyptus, mänty, paju), useissa heinäkasveissa, apiloissa sekä monissa ihmisen ravinnoksi kelpaavissa kasveissa (esimerkiksi metsämarjat, greippi, granaattiomena).lähde?
Teen tanniinit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teepensaan (Camellia sinensis) lehdet sisältävät tanniineja.[5] Tanniinit aiheuttavat karvasta makua pitkään haudutettuun teehen. Kupin pohjaan jäävä tumma kerros on niiden ja teeveden tavallisesti sisältämän kalkin yhdessä muodostamaa sakkaa.lähde?
Jälkiruoaksi juotu tee aiheuttaa sen, että vain 10-30 prosenttia aterian sisältämästä raudasta imeytyy elimistöön[6].
Kahvin tanniinit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jälkiruoaksi juotu kahvi aiheuttaa sen, että vain 40 prosenttia aterian sisältämästä raudasta imeytyy elimistöön[6].
Viinien tanniinit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanniineja on runsaasti viinirypäleiden siemenissä, tertun rangassa ja kuorissa. Ne mahdollistavat hyvin säilyvien ja ikääntyvien punaviinien valmistamisen. Tanniinit jättävät suuhun limakalvoja kuivattavan ja supistavan tunteen. Säilytysvaiheessa viineihin liukenee tanniineja myös tammitynnyreistä.[5]
Tanniineihin pääsee tutustumaan esimerkiksi tuhdeissa argentiinalaisissa, australialaisissa ja chileläisissä viineissä. Euroopassa hyviä esimerkkejä voi löytää Italian Barolon ja Ranskan Bordeaux'n alueen viineistä.lähde?
Käyttökohteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanniineja käytetään perinteiseen nahan parkitsemiseen, koska ne saostavat proteiineja.[7] Samaa ominaisuutta hyödynnetään myös monissa kemianteollisuuden prosesseissa.[7] Puiden tanniinit ovat potentiaalinen fossiilisten raaka-aineiden vaihtoehto lastulevyssä käytetyn liima-aineen pohjaksi.[7] Tanniinien avulla on mahdollista kerätä joitain raskasmetalleja liuoksista.[7] Tanniineja lisätään rehutuotteisiin parantamaan eläinten kykyä hyödyntää ruuan proteiineja.[7]
Tanniiniryhmiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ellagitanniinit ovat hydrolysoituvia tanniineja, jotka koostuvat 1,2,3,4,6-pentagalloyyliglukoosiryhmistä ja heksahydroksidifeenihapporyhmistä.[8][9]
- Gallotanniinit rakenneosia ovat gallushapon sokeriesterit esimerkiksi galloyyliglukoosit[8][9]
- Florotanniinit ovat floroglusinolin oligomeerejä[10], eivätkä sisällä sokeriosaa
- Proantosyanidiinit eli kondensoituneet tanniinit[11] muodostuvat flavanoleista, eivätkä sisällä sokeriosaa. Niitä kutsutaan myös hydrolysoitumattomiksi tanniineiksi.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tannins: fascinating but sometimes dangerous molecules Cornell University. Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
- ↑ a b GR Beecher: Overview of dietary flavonoids: nomenclature, occurrence and intake. The Journal of Nutrition, 2003, 133. vsk, nro 10, s. 3248S–3254S. PubMed:14519822 doi:10.1093/jn/133.10.3248S ISSN 0022-3166 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ M Karamać: Chelation of Cu(II), Zn(II), and Fe(II) by Tannin Constituents of Selected Edible Nuts. International Journal of Molecular Sciences, 2009, 10. vsk, nro 12, s. 5485–5497. PubMed:20054482 doi:10.3390/ijms10125485 ISSN 1422-0067 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Indian Leather & Tanning Industry profile 2010 (PDF) Italian Trade Commission. Arkistoitu 12.12.2013. Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Mikä on tanniini Mikä viini. Arkistoitu 14.12.2012. Viitattu 5.8.2013.
- ↑ a b Juotko sinäkin kahvia lounaan päälle? Ei kannattaisi www.iltalehti.fi. Viitattu 27.4.2024.
- ↑ a b c d e Kemiallinen joulukalenteri 16/24: Mikä yhdistää hehkuviiniä ja lastulevyä? tiedetuubi.fi. Arkistoitu 21.12.2015. Viitattu 18.12.2015.
- ↑ a b Ruth Niemetz & Georg G. Gross: Enzymology of gallotannin and ellagitannin biosynthesis. Phytochemistry, 2006, 66. vsk, nro 17, s. 2001–2011. Science direct. Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Paul M. Dewick: Medicinal Natural Products: A Biosynthetic Approach, s. 4–2. John Wiley and Sons, 2009. ISBN 978-0-470-74167-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 05.08.2013). (englanniksi)
- ↑ Toshiyuki Shibata ym.: Local and chemical distribution of phlorotannins in brown algae. Journal of Applied Phycology, 2004, 16. vsk, nro 4, s. 291–296. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
- ↑ Helena Hyvärinen (toim.): ”1. Yleistä fenolisista yhdisteistä”, Kasviperäiset biomolekyylit – fenoliset yhdisteet ja terpeenit, s. 9, 11. MTT, 2001. ISBN 951-729-630-4 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.8.2013).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tanniinit Wikimedia Commonsissa
- Terveysportti, metatesaurus: Tanniinit
- PubChem: Tannins (englanniksi)
- Ann E. Hagerman: The Tannin Handbook (englanniksi)