Tekoäly videopeleissä

Videopeleissä tekoälyä (AI) käytetään luomaan reagoivaa, mukautuvaa tai älykästä käyttäytymistä ensisijaisesti ei-pelaajahahmoissa (NPC), jotka ovat samanlaisia ​​kuin ihmisen kaltainen älykkyys. Tekoäly on ollut olennainen osa videopelejä niiden alusta lähtien 1950-luvulla. Videopelien tekoäly on erillinen alakenttä ja eroaa akateemisesta tekoälystä. Se parantaa pelin pelaajakokemusta koneoppimisen tai päätöksenteon sijaan. Kolikkopelien kulta-aikana ajatus tekoälyllisistä vastustajista yleistyi suurelta osin asteittaisten vaikeustasojen, erillisten liikemallien ja pelin sisäisten tapahtumien muodossa pelaajan panoksesta riippuen. Nykyaikaiset pelit käyttävät usein olemassa olevia tekniikoita, kuten polunetsintä- ja päätöspuita, ohjaamaan NPC:iden toimintaa. Tekoälyä käytetään usein mekanismeissa, jotka eivät heti näy käyttäjälle, kuten tiedon louhinnassa ja prosessisisällön luomisessa.

Tekoälyn perusteet

Tekoäly on ihmisaivoista mallia ottava keinotekoinen neuroverkko, joka oppii ja kehittyy itse, ilman kolmannen persoonan ohjelmointia. Tekoälyn koneoppiminen tapahtuu ihmisaivojen lailla yrityksen ja erehdyksen kautta.

Tekoälyjä koulutetaan syöttämällä informaatiota, ja se oppii itse tunnistamaan kyseisen informaation ilman kontekstia.

Videopeliä kehitettäessä tämä toiminto on kuitenkin lähes hyödytön ja hyvin hidas. GAN (Generative Adversarial Network) on uuden sukupolven neuroverkko, joka sekä kouluttaa itse itsensä, että luo oppimastaan informaatiosta jotain uutta. GAN:in perusperiaate on, että se opiskelee materiaalia, yrittää luoda opiskellun materiaalin, sekä satunnaisuuden avulla uutta materiaalia, ja samaan aikaan toinen neuroverkko yrittää tunnistaa väärennetyn materiaalin oikeasta. Tämä auttaa luomaan mahdollisimman aidon näköistä tai kuuloista uutta materiaalia, joka on myös ainutlaatuista. Videopeleissä GAN-verkkoa on käytetty erityisesti vanhanaikaisten ja epätarkkojen grafiikoiden päivittämisessä uudempiin.

Tekoälyn soveltaminen videopeleissä

Tekoälyä sovelletaan videopeleissä eniten ei-pelattaviin hahmoihin (NPC - Non-Playable Character) tarkoituksena antaa sivuhahmoille enemmän persoonallisuutta ja syvyyttä, lisäten näin immersiota ja monimuotoisuutta peliin.

Tekoäly voi simuloida lukemattomia eri peliskenaarioita. Tämä auttaa pelin tai kentän testaamisessa ja bugien löytämisessä. Tekoälyn avulla voidaan myös tarkastella pelaajan mielentilaa ja kykyjä pelaamisen aikana. Pelin vaikeustasoa voidaan muokata pelaajan kehityksen mukaan.

Tekoälyn avulla voidaan helposti generoida muuttuvaa sisältöä peliin. Esimerkiksi tehtäviä, karttoja ja tasoja. Tämä auttaa säästämään aikaa ja rahaa pelikehityksessä.