Turnerin päiväkirjat
| Turnerin päiväkirjat | |
|---|---|
| The Turner Diaries | |
 Kirjan 1. painoksen kansi. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | William Luther Pierce nimellä Andrew Macdonald |
| Kuvittaja | Dennis Nix |
| Kieli | englanti |
| Genre | romaani |
| Kustantaja | National Alliance[1] |
| Julkaistu | 1978 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 315 |
| ISBN | 978-0-937944-12-7 (2. painos 1980)[2] |
| Suomennos | |
| Kustantaja | Kansallis-mytologinen yhdistys |
| Julkaistu | 1993 |
| Sivumäärä | 24 (lyhennelmä) |
| ISBN | 951-9360-42-5 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Turnerin päiväkirjat (engl. The Turner Diaries) on yhdysvaltalaisen William Luther Piercen (salanimellä Andrew Macdonald) vuonna 1978 julkaisema romaani. Teoksen aiheena on lähitulevaisuuden Yhdysvaltoihin sijoittuva apokalyptinen tarina etnisiin vähemmistöihin kohdistuvasta kansanmurhasta. Sen uskotaan toimineen innoituksena useille oikeassa elämässä tapahtuneille valkoisen ylivallan kannattajien väkivallanteoille.[3][4]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romaani on kirjoitettu sähköinsinööri Earl Turnerin päiväkirjojen muodossa. Päiväkirjat sijoittuvat kirjoitushetkensä lähitulevaisuuteen vuosiin 1991–1993, jolloin Yhdysvallat on sisäisesti romahtanut valkoisten kansalaistensa voimattomuuden takia. Turner liittyy ”Järjestöön” (The Order), joka käy sotaa ”Järjestelmää” (The System) eli Yhdysvaltojen hallintoa vastaan, ja yrittää vapauttaa maan juutalaisten, mustien ja muiden vähemmistöjen hallinnasta.[3][5]
Aluksi Järjestö harjoittaa poliittista terroria Järjestelmää vastaan ja räjäyttää liittovaltion poliisin pääkonttorin Washingtonissa. Lopulta ryhmä ottaa hallintaansa suuren osan Yhdysvaltain länsirannikkoa[3], mukaan lukien Vandenbergin lentotukikohdassa sijaitsevat ydinaseet, joiden ansiosta Järjestelmä ei uskalla hyökätä sitä vastaan.[5] Eloonjääneet Järjestön vastustajat, muun muassa mustat ja ”rotupetturit”, hirtetään ”Köyden Päivänä” (engl. the day of the rope). Rotupettureita ovat vähemmistöjä tukevat tai näiden kanssa seksisuhteissa olevat valkoiset.[3]
Turnerin viimeinen päiväkirjamerkintä kuvaa itsemurhahyökkäyksen, jossa hän räjäyttää Pentagonin ydinaseella[3], joka on kiinnitetty maatalouslentokoneeseen.[6] Kirjan epilogissa todetaan, että Turnerin kuoleman vuosipäivä on pyhitetty uudella aikakaudella ”Marttyyrien päiväksi”.[3] Epilogin mukaan Järjestö myös sai Turnerin kuoleman jälkeen hallintaansa Pohjois-Amerikan ja Euroopan ja hävitti joukkotuhoaseilla suuren osan Aasiasta.[7]
Tyyli ja vaikutteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turnerin päiväkirjat on kirjoitettu seikkailuromaanin tyyliin, ja se on selvästi tarkoitettu vetoamaan laajaan yleisöön.[3] Teoksen perusrakenne on hyvin samantapainen kuin Jack Londonin vuonna 1908 julkaistussa romaanissa Rautakorko. Pierce itse kutsui Londonia ”oman aikansa kansallissosialistiksi”.[6] Piercellä puolestaan oli taustaa American Nazi Party -uusnatsipuolueen perustajan George Lincoln Rockwellin seuraajana.[3]
Politiikan tutkija Michael Barkunin mukaan Turnerin päiväkirjat muistuttaa huomattavasti Ernest Callenbachin samoihin aikoihin vuonna 1975 julkaistua utopiaromaania Ecotopia. Kummassakin teoksessa ääriliike saa haltuunsa ydinaseita ja käyttää niitä kiristysvälineenä perustaessaan Yhdysvaltain länsirannikolle oman itsenäisen alueensa. Ei ole kuitenkaan varmaa, ottiko Pierce vaikutteita Callenbachin teoksesta vai keksivätkö kumpikin saman konseptin itsenäisesti.[7]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoteen 2000 mennessä Turnerin päiväkirjoja oli myyty noin 500 000 kappaletta, mutta 2000-luvun alkupuolelta lähtien sitä on pääasiassa levitetty ilmaiseksi verkossa.[3] Pierce itse väitti epäilevänsä kirjan vaikutusta aktivismiin.[3]
Pierce kirjoitti myöhemmin vuonna 1989 Turnerin päiväkirjoja läheisesti muistuttavan teoksen Hunter, jossa uusnatsipäähenkilö ryhtyy väkivallantekoihin yhteiskuntaa vastaan. Kyseinen teos on kuitenkin selvästi vähemmän tunnettu kuin Turnerin päiväkirjat.[8]
Turnerin päiväkirjat sai suuren suosion rasistisen kristillinen identiteetti -liikkeen parissa. Pierce ei itse ollut identiteettikristitty ja hän pilkkasi liikkeen jäseniä Hunter-romaanissaan.[7]
Väkivallanteot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turnerin päiväkirjojen katsotaan innoittaneen valkoisen ylivallan kannattajien rikoksia Yhdysvalloissa ja muissa maissa.[3] Vuonna 2021 teoksen arvioitiin olleen inspiraatio ainakin 40 eri terrori-iskulle ja viharikokselle.[9]
Kirja todennäköisesti innoitti The Order -nimisen ryhmän rikosten sarjaa 1980-luvulla. Ryhmä toisti monia rikoksia joita kuvitteellinen ”Järjestö” teki, mukaan lukien ryöstöt, rahan väärentäminen ja murhat. The Orderin johtaja Robert Jay Mathews kuoli 9. joulukuuta 1984 tulitaistelussa liittovaltion viranomaisten kanssa. Valkoisen ylivallan kannattajat ovat kutsuneet hänen kuolinpäiväänsä ”Marttyyrien päiväksi” romaanin tapaan.[3][10]
Romaani sai laajempaa huomiota vuonna 1995, kun Timothy McVeigh pidätettiin Oklahoma Cityn pommi-iskusta epäiltynä. McVeigh käytti iskussaan kuorma-autoon lastattua ammoniumnitraattipommia, kuten Järjestökin romaanissa kuvatussa FBI:n pääkonttorin pommituksessa. Oklahoma Cityn pommi räjähti kello 9.02, vain 13 minuuttia aikaisemmin kuin pommi romaanissa. Kun McVeigh pidätettiin, kirjan sivuja löydettiin hänen autonsa etupenkiltä. Oikeudenkäynnissä todistajat vahvistivat, että romaani kiehtoi McVeighia ja että tämä oli suositellut sitä ystävilleen.[3]
Vuonna 1998 afroamerikkalaisen James Byrdin murhaajat saivat innoitusta Piercen teoksesta. Seuraavana vuonna Buford Furrow haavoitti Los Angelesin juutalaiskeskuksessa viittä ihmistä, joista kolme oli lapsia. Hän myös tappoi filippiiniläisen postityöntekijän. Myöhemmin hän ilmoitti, että hänen tekonsa olivat ”herätys Amerikalle tappaa juutalaiset”.[3]
Brittiläiseen Combat 18 -uusnatsiryhmään kuulunut David Copeland tappoi homoihin ja ulkomaalaisiin kohdistuneilla naulapommi-iskuillaan kolme ihmistä Lontoossa vuonna 1999. Copeland kertoi kuulusteluissa saaneensa innoituksensa Turnerin päiväkirjoista.[3][11]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teos julkaistiin alun perin jatkotarinana Piercen johtaman National Alliance -uusnatsiryhmän Attack!-lehdessä vuosina 1975–1978.[5]
Oklahoman pommi-iskun jälkeen vuonna 1996 Barricade Books -kustantamon omistaja Lyle Stuart julkaisi teoksesta sen kolmannen painoksen, mikä herätti voimakasta arvostelua. Teos oli aiemmin ollut saatavilla lähinnä postimyynnin kautta, mutta se tuli Stuartin julkaisemana saataville myös kirjakauppaketjuihin. Stuart perusteli toimintaansa sillä, että teoksen lukemalla tavalliset ihmiset ymmärtäisivät paremmin, millaisia hallituksen vastaiset terroristiryhmät oikeasti ovat. Hän halusi kirjan julkaisemalla myös koetella sananvapautta koskevan Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisen lisäyksen rajoja.[12][13][14]
Yhdysvaltain kongressitalon valtauksen jälkeen tammikuussa 2021 verkkokauppa Amazon veti teoksen pois myynnistä alustallaan.[9]
Teoksesta ilmestyi vuonna 1993 uusnatsi Pekka Siitoimen Kansallis-mytologisen yhdistyksen julkaisema suomenkielinen lyhennelmä.[15] Romaanista on myös olemassa kokonainen amatöörisuomennos.[16]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barkun, Michael: Religion and the Racist Right. The Origins of the Christian Identity Movement. Chapel Hill, North Carolina: University of North Carolina Press, 2014. ISBN 0-8078-2328-7 (englanniksi)
- Sutherland, John: Lives of the Novelists. A History of Fiction in 294 Lives. New Haven, Connecticut: Yale University Press, 2012. ISBN 978-0-300-17947-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Turner diaries (1. laitos (315 sivua): National Alliance, Washington, D.C., 1978) Worldcat. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
- ↑ The Turner diaries (2. laitos (211 sivua): National Vanguard Books, Hillsboro, West Virginia, 1980) Worldcat. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o The Turner Diaries Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Huttunen, Juhani: Entinen uusnatsi varoittaa El Pason iskun jälkeen: ”Pahin on vasta edessä” Kirkko ja kaupunki. 8.8.2019. Viitattu 26.6.2024.
- ↑ a b c Barkun 2014, s. 226
- ↑ a b Sutherland 2012, s. 685.
- ↑ a b c Barkun 2014, s. 227
- ↑ Barkun 2014, s. 279.
- ↑ a b Alter, Alexandra: How ’The Turner Diarie’s Incites White Supremacists The New York Times. 12.1.2021. Viitattu 17.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Barkun 2014, s. 228.
- ↑ Once Again, The Turner Diaries Inspires Bloodshed 15.9.2000. Southern Poverty Law Center. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Weeks, Linton: Publisher to Market Racist Turner Diaries The Washington Post. 23.4.1996. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Ramirez, Anthony: Lyle Stuart, Publisher of Renegade Titles, Dies at 83 The New York Times. 26.6.2006. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
- ↑ The Turner diaries a novel (2. laitos, uusi painos (211 sivua). Barricade Books, Fort Lee, New Jersey, 1996) Worldcat. Viitattu 26.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Turnerin päiväkirjat : käsikirja valkoisten vallankaappaukselle Yhdysvalloissa (Kansallis-mytologinen yhdistys, Naantali, 1993) Finna. Viitattu 9.3.2024.
- ↑ Turnerin päiväkirjat kansallissosialismi.org. Arkistoitu 31.1.2008. Viitattu 9.3.2024.