Ukonhatut
| Ukonhatut | |
|---|---|
 Huppu-ukonhattu (Aconitum napellus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: |
Ukonhatut Aconitum L. |
| Katso myös | |
Ukonhatut (Aconitum) on leinikkikasvien suku, johon kuuluu yli 250 lajia. Nimensä suku on saanut suurien kukkien ylimpien terälehtien muodosta.
Ukonhatut ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja, jotka kasvavat luonnonvaraisina pohjoisen pallonpuoliskon viileähköillä alueilla. Joitakin lajeja viljellään koristekasveina.[1]
Ukonhatut ovat tappavan myrkyllisiä. Vaikuttava aine on akonitiini-niminen alkaloidi, jota on erityisesti juurakossa ja pienempiä määriä muissa kasvinosissa. Kuolemaan johtaneita tapauksia tiedetään, kun juurta on syöty 2–4 grammaa. Kasvin lehtien pitkäaikainen ihokosketus aiheuttaa myös myrkytyksen. Myrkytyksen oireina on muun muassa pistely suussa, ihon tunnottomuus, erityinen hikoilu, jano, kylmyyden tunne, hengenahdistus, kuulo- ja näköhäiriöt. Vaikea myrkytys johtaa kuolemaan sydämen pysähtymisen tai hengityksen lamaantumisen takia.[2]
Lajeja ja alalajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ametistiukonhattu (Aconitum carmichaelii)
- hokkaidonukonhattu (Aconitum yezoense)
- hukanukonhattu eli keltaukonhattu (Aconitum lycoctonum)
- keltaukonhattu (Aconitum lycoctonum subsp. lycoctonum)
- etelänukonhattu (Aconitum lycoctonum subsp. neapolitanum), koristekasvi
- lehtoukonhattu (Aconitum lycoctonum subsp. septentrionale, syn. Aconitum septentrionale)
- huppu-ukonhattu (Aconitum napellus)
- aitoukonhattu (ukonhattu) (Aconitum napellus subsp. lusitanicum)
- isoköynnösukonhattu (Aconitum volubile)
- kuu-ukonhattu (Aconitum anthora), keltainen koristekasvi
- köynnösukonhattu (Aconitum hemsleyanum), köynnöstävä koristekasvilaji
- lenkoukonhattu (Aconitum kusnetzowii tai kusnezoffii)
- musteukonhattu (Aconitum columbianum)
- notkeaukonhattu (Aconitum sczukinii)
- partaukonhattu (Aconitum barbatum), koristekasvi
- pensaikkoukonhattu (Aconitum alboviolaceum), köynnöstävä koristekasvi
- rentoukonhattu (Aconitum arcuatum)
- syysukonhattu (Aconitum fischeri)
- tarhaukonhattu (Aconitum × stoerkianum), perinteinen koristekasvi[3]
- terniukonhattu (Aconitum kirinense)
- terttu-ukonhattu (Aconitum paniculatum)
- tummaukonhattu (Aconitum degenii)
- vahaukonhattu (Aconitum orientale)
Suomessa luonnonvaraisena lehtokasvina kasvaa lehtoukonhattu sekä joskus viljelykarkulaisina aitoukonhattu ja tarhaukonhattu.[4]
Lajikkeita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- valkoukonhattu Aconitum ’Ivorine’
- kirjoukonhattu Aconitum × stoerkianum ’Bicolor’
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Räty, E. ja Alanko, P. 2004: Viljelykasvien nimistö. – Puutarhaliitto, Helsinki.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maatiaiskasvit[vanhentunut linkki] Virtuaaliammattikorkeakoulu
- ↑ Botanian tietolaari 4: Myrkkykasvit. Joensuu: Joensuun yliopiston monistuskeskus, 1994.
- ↑ Särkän perennataimisto
- ↑ Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Lajitietokeskus: Ukonhatut – Aconitum
- Funet: Ukonhatut (Aconitum)
- Den virtuella floran: Stormhattar (Aconitum L.) (ruotsiksi)
- ITIS: Aconitum (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Aconitum (englanniksi)
- Flora of China: Aconitum (englanniksi)
|