Yhdysvaltalainen elokuva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Yhdysvaltain kulttuuri
Hollywood Etelä-Kaliforniassa on Yhdysvaltain elokuvateollisuuden keskus. Kuvassa Hollywood-kyltti Mount Leen rinteellä.

Yhdysvaltalainen elokuva on Yhdysvalloissa toimiva viihdeteollisuuden ala, joka tuottaa ja myy elokuvia. Yhdysvaltain elokuvateollisuuden pääpaikka on Hollywood Los Angelesissa, ja koko yhdysvaltalaista elokuvateollisuutta kutsutaankin "Hollywoodiksi".

Merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen elokuva on alallaan johtava koko maailmassa. Hollywoodin studioilla on tehty historian suurimmat menestyselokuvat, kuten Tuulen viemää, Tähtien sota, Titanic ja Avatar. Yhdysvaltalaiset filmitähdet kuten John Wayne, Marilyn Monroe ja James Dean ovat nousseet maailmankuuluiksi idoleiksi, ja Walt Disneyn tuotanto on ollut maailman johtava piirroselokuvan alalla.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Elokuvan historia
Hollywoodin elokuvastudioita ilmakuvassa vuodelta 1922.

Elokuvasta alkoi tulla Yhdysvalloissa suosittu viihdemuoto 1900-luvun alussa kuten muissakin länsimaissa. Maahanmuutto ja nopea kaupungistuminen vauhdittivat elokuvan suosion kasvua.[1] Ensimmäiset amerikkalaiset elokuvateatterit tunnettiin nimellä nickelodeon, joka tuli siitä, että elokuvan sai katsoa viidellä centillä. Näitä nickelodeoneja oli vuonna 1907 Yhdysvalloissa jo 3 000.[2]

Yhdysvaltalaiset elokuvantekijät ryhtyivät suosimaan Etelä-Kaliforniaa sen aurinkoisen ilmaston ja monipuolisen ympäristön vuoksi. Seudulla oli kuvauspaikoiksi sopivaa aavikkoa, vuoria, pieniä kyliä, merenrantaa ja suuri kaupunki. Myös työvoimakustannukset olivat matalammat kuin New Yorkissa, Yhdysvaltain toisessa silloisessa elokuvakeskuksessa. Los Angelesin luoteispuolella oleva pieni Hollywoodin kylä alkoi muuttua elokuvakeskukseksi vuoden 1907 jälkeen, ja kohta sinne rakensivat studionsa kaikki maan suuret elokuvayhtiöt.[3]

Elokuvien pituus alkoi 1910-luvulla kasvaa alkuaikojen 15 minuutista, ja lipun hintakin nousi 10 centiin. 1910-luvun puolivälissä elokuvat olivat jo kokopitkiä ja aiheeltaankin vakavampia kuin alkuaikojen viihde-elokuvat. 1920-luvun alussa yhdysvaltalaisessa elokuvanäytännössä oli yleensä täysipituinen mykkäelokuva, lyhytelokuvia, uutispätkä sekä 20–30 minuuttia kestänyt elävä viihde-esitys orkestereineen. Elokuvateattereita rakennettiin kiivaasti kaikkialle, ja 1920-luvun lopulla niitä oli maassa jo yli 20 000.[4]

Kuvakollaasissa Hollywoodin klassisen kauden suurimpia näyttelijä- ja ohjaajatähtiä vuosilta 1913–1969.
Ylärivi: Greta Garbo, Humphrey Bogart, Lauren Bacall, Clark Gable, Katharine Hepburn, Fred Astaire, Ginger Rogers, Marlon Brando, Marxin veljekset, Joan Crawford.
Toinen rivi: John Wayne, James Stewart, Buster Keaton, Claudette Colbert, Gene Kelly, Burt Lancaster, Judy Garland, Gregory Peck, Elizabeth Taylor, Kirk Douglas.
Kolmas rivi: Bette Davis, Audrey Hepburn, Jean Harlow, Alfred Hitchcock, John Ford, Howard Hawks, Grace Kelly, Laurence Olivier, Marlene Dietrich, James Cagney.
Neljäs rivi: Ava Gardner, Cary Grant, Ingrid Bergman, Henry Fonda, Marilyn Monroe, James Dean, Orson Welles, Mae West, William Holden, Sophia Loren.
Alarivi: Vivien Leigh, Joan Fontaine ja Gary Cooper, Spencer Tracy, Barbara Stanwyck, Lillian Gish, Tyrone Power, Shirley Temple, Janet Leigh ja Charlton Heston, Rita Hayworth, Mary Pickford.

Yhdysvallat oli noussut jo 1910-luvulla maailman suurimmaksi elokuvien tuottajaksi ja levittäjäksi, ja elokuvateollisuus kehittyi muutaman suuren yhtiön johtamaksi alaksi.[1] Hollywoodista tuli 1920-luvulla maailman elokuvatuotannon keskus, ja nimellä Hollywood alettiin tarkoittaa koko amerikkalaista elokuvateollisuutta. Suosituimmista elokuvanäyttelijöistä tuli suuria tähtiä, jotka elivät myyttisiin mittasuhteisiin yleisön silmissä kasvanutta glamour-elämää palatsimaisissa kartanoissaan Beverly Hillsissä tai Santa Monicassa.[5]

Äänielokuvan tulo 1920-luvun lopulla aiheutti aluksi elokuvateattereiden määrän laskua, koska teattereita jouduttiin muuntamaan äänelle sopiviksi. Samalla elokuvanäytännön viihdeosion korvasi lyhyt musiikkielokuva.[6] Äänielokuvan tulo oli Hollywoodissa muutenkin suuri mullistus. Monen mykkäelokuva-ajan tähden ääni ei sopinut äänielokuvaan, ja uusia tähtiä nousi heidän tilalleen. Mykkäelokuvan romanttinen elokuvatähti vaihtui samalla kypsemmäksi, kovemmaksi ja aikaansa sopivammaksi, ja elokuvien aiheista tuli aiempaa kaupunkilaisempia. Elokuvatuotanto siirtyi aiempaa enemmän studion seinien sisäpuolelle, missä äänimaailmaa voitiin hallita paremmin kuin ulkona.[7]

1930- ja 1940-luvulla käytännöksi tuli enimmillään yhden dollarin lipunhinta ensimmäisellä esityskierroksella ja alimmillaan 15–20 centin hinta myöhemmissä esityksissä.[6]

Vuonna 1930 käyttöön otettu Haysin ohjeisto toi Hollywood-elokuviin itsesensuurin ja hillitsi niiden seksuaalista sisältöä. Toisen maailmansodan jälkeen suuria elokuvayhtiöitä vaivasivat lakot ja kommunistitutkimukset 1950-luvulla. Elokuvayhtiöt määrättiin vuonna 1948 luopumaan monopolistaan myymällä elokuvateatterinsa.[5]

Hollywoodissa alettiin tehdä värielokuvia jo 1930-luvulla. Kesti kuitenkin 1960-luvulle asti, ennen kuin värielokuvat olivat lähes kokonaan syrjäyttäneet mustavalkoiset elokuvat. Yksittäisiä mustavalkoelokuvia on tehty sen jälkeenkin.[8]

Yhdysvaltain elokuvayleisöt alkoivat vähentyä 1950-luvulla, kun elokuvien kanssa kilpailemaan nousivat muun muassa televisio, autoilu ja levytetty musiikki. Elokuvateollisuus vastasi haasteeseen alkamalla tuottaa suuria spektaakkeleita aiempaa laajemmille valkokankaille. Vuosikymmenen loppupuolella elokuvayhtiöt alkoivat laajentaa liiketoimintaansa äänilevy- julkaisu- ja televisiotuotantoon.[5]

Vaikka elokuvayleisöt pienenivätkin voimakkaasti 1940- ja 1950-luvulla, lopettamaan joutuneiden perinteisten elokuvateattereiden tilalle rakennettiin tuhansia drive-in-teattereita. 1960-luvulla elokuvateattereiden kokonaismäärä oli kuitenkin laskenut Yhdysvalloissa jo alle 10 000:n. Elokuvayleisöt alkoivat jälleen kasvaa 1970-luvulla.[6]

Elokuvan tekemisen kustannukset Hollywoodissa ovat nousseet jyrkästi vuosikymmenten saatossa. Vuonna 1920 keskimääräisen Hollywood-elokuvan tekeminen maksoi 60 000 dollaria, vuonna 1950 miljoona dollaria ja vuonna 2001 jo 49 miljoonaa dollaria.[9]

Menestyneimpiä suomalaisia Hollywoodissa ovat olleet elokuvaohjaaja Renny Harlin ja näyttelijä Maila Nurmi.

Elokuvayhtiöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain elokuvateollisuus sai klassisen muotonsa Hollywoodissa 1920-luvun lopulla. Siitä alkaen Hollywoodia on hallinnut pieni joukko elokuvayhtiöitä. Niistä suurimmat olivat aluksi Metro-Goldwyn-Mayer (MGM), Paramount Pictures, Fox, Warner Bros. ja RKO Pictures, ja vähän pienempiä olivat Universal Studios, Columbia Pictures ja United Artists. RKO lopetti vuonna 1957, ja MGM ja UA menettivät asemiaan 1970-luvulla ja yhdistyivät vuonna 1981. Walt Disney Pictures liittyi suurten joukkoon 1980-luvulla ja DreamWorks Pictures vuonna 1994. Vuodet 1985–1995 olivat Hollywoodissa suurten yhdistymisten ja yritysostojen aikaa.[10]

Merkittävimmät palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oscar-gaalan pitopaikan Dolby-teatterin babylonialaisin kuvin koristettu kaari iltavalaistuksessa.

Yhdysvaltain merkittävin elokuvatapahtuma on Yhdysvaltain elokuva-akatemian vuotuinen Oscar-palkintogaala, jossa yhdysvaltalaisia elokuvantekijöitä on palkittu vuodesta 1929 alkaen. Toinen merkittävä elokuva-alan palkinto on Golden Globe, jota on jaettu vuodesta 1944 alkaen. Elokuvaohjaajien kilta Directors Guild of America on jakanut omia palkintojaan vuodesta 1948 alkaen.[11]

Hollywood Walk of Fame on katu, johon elokuva-alan kuuluisuuksien kämmenenjäljet on ikuistettu sementtilaattoihin.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Finler 2003, s. 13.
  2. ↑ Finler 2003, s. 18.
  3. ↑ Finler 2003, s. 16.
  4. ↑ Finler 2003, s. 18–19.
  5. ↑ a b c Finler 2003, s. 14.
  6. ↑ a b c Finler 2003, s. 19.
  7. ↑ Finler 2003, s. 24–25.
  8. ↑ Finler 2003, s. 27–33.
  9. ↑ Finler 2003, s. 42.
  10. ↑ Finler 2003, s. 1–5.
  11. ↑ Finler 2003, s. 65–67.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdysvaltalainen_elokuva&oldid=22031133”