julkea

Suomi

Adjektiivi

julkea (15) (komparatiivi julkeampi, superlatiivi julkein) (taivutus[luo])

häpeämätön, röyhkeä

Ääntäminen

IPA: /ˈjulkeɑ/
tavutus: jul‧ke‧a

Etymologia

Johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös sanat julkaista ja julki.^[1]

Kirjakielessä sana on ensi kerran mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605, jossa sen merkitys on ’loistava, juhlallinen’. Nykymerkitys on tullut käyttöön 1700-luvun loppupuolella.^[2]

Käännökset

1. häpeämätön, röyhkeä

englanti: barefaced, impudent, shameless, brazen, insolent
japani: 図々しい

ukraina: нахабний, зухвалий
venäjä: наглый, дерзкий

Liittyvät sanat

juljeta

Johdokset

adverbit: julkeasti
substantiivit: julkeus

Aiheesta muualla

julkea Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

julkea

(taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä juljeta
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä juljeta
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä juljeta

Viitteet

↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana julkaista, julki.
↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. s. v. julkea

[1] Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana julkaista, julki.

[2] Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. s. v. julkea

[1]

[2]