roikkua
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]roikkua (52-A) (taivutus[luo])
- olla ripustettuna tai kiinnitettynä vain yläosastaan
- Tien päällä roikkunut sähkölinja on saatu korjattua.
- (puhekieltä) pysytellä jonkun kannoilla tai jossain asemassa tai tilassa
- Suomalaista riepoo puhelimessa roikkuminen (Yle.fi)
- Tuo ehdotus on roikkunut listalla jo lähes kaksi vuotta.
- Miten jaksat roikkua irkissä viiteen asti aamuyöhön arkipäivisin.
- (puhekieltä) hengata, oleskella ilman syytä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈroi̯kːuɑˣ/
- tavutus: roik‧ku‧a
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: roikkuminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- roikkua Kielitoimiston sanakirjassa