Paksusuoli
Paksusuoli (lat. intestinum crassum) on noin metrin mittainen[1] ja ohutsuolta hieman paksumpi ruoansulatuselimistön osa, jossa elää paljon bakteereja. Paksusuoli voidaan jakaa eri osiin: umpisuoli (cecum/caecum) (paksusuolen alkuosa), varsinainen paksusuoli eli koolon (colon) ja peräsuoli (rectum). Lisäksi koolon jaetaan nousevaan kooloniin (colon ascendens), poikittaiseen kooloniin (colon transversum), laskevaan kooloniin (colon descendes) ja sigmasuoleen (colon sigmoideum) eli vemmelsuoleen.
Paksusuoli sijaitsee vatsaontelossa ja levittäytyy laajalle alueelle. Paksusuolen loppuosa on S-kirjaimen muotoinen eli sigmasuoli, ennen muuttumistaan peräsuoleksi. Paksusuolen rajaamassa tilassa on ohutsuoli.
Paksusuolen tehtävä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paksusuoli imeyttää seinämänsä kautta verenkiertoon ruokasulassa olevan nesteen ja sen sisältämät vitamiinit, suolat, yksinkertaiset lyhyet ja keskipitkät rasvahapot, sokerit, peptidit ja muut suhteellisen kompleksiset yhdisteet.[2]
Lopuksi paksusuoli kuljettaa pois sen osan ruoasta, jota elimistö ei voi käyttää, ts. ulosteen, joka muodostuu suureksi osaksi paksusuolen bakteereista. Paksusuolen jatkeena on pikkulantiossa sijaitseva peräsuoli. Uloste kerääntyy sinne joksikin aikaa ennen poistumista.
Paksusuolen mikrobisto (mikrobifloora)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suolistofloora
Länsimaisen ihmisen paksusuolessa elää tyypillisesti 500–1 500 eri bakteerilajia, joiden yhteispaino on noin 1,5 kiloa[3]. Paksusuolessa asustaa myös viruksia ja sieniä, joista tiedetään toistaiseksi aika vähän. Tutkimus on keskittynyt bakteereihin, koska niiden aineenvaihduntatuotteita syntyy eniten. Bakteerispesifit virukset eli faagit rajoittavat suolistobakteerien määrää.[4]
Suolistomikrobien vaikutuksia on alettu tutkia laajemmassa mittakaavassa vasta 2000-luvulla[5]. Osa suolistobakteereista aiheuttaa haitallisia ja osa suotuisia terveysvaikutuksia osalle ihmisistä[6]. Yksilölliset vaihtelut selittyvät sillä, että jokaisella ihmisellä on erilainen mikrobisto[7].
Paksusuolen bakteerit käsittelevät sappihappoja ja oksalaattia[5][8] sekä erittävät yhdisteitä, joilla on hormonien, hermojen välittäjäaineiden ja tulehdustekijöiden kaltaisia vaikutuksia elimistön toimintaan ja vastustuskykyyn sekä suoria vaikutuksia suoliston seinämään ja sen läpäisevyyteen[3].
Ihmisillä, joiden suolistossa on tavallista vähemmän bakteerilajeja, todetaan muita useammin insuliiniresistenssiä, diabetesta ja veren rasvahäiriöitä, ja he ovat muita alttiimpia saamaan komplikaatioita[9]. Autismikirjon ihmisten ja masennuspotilaiden on toisaalta havaittu omaavan tavallista runsaamman suolistomikrobilajiston[10].
Hyödyllisiä suolistobakteereita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Desulfovibrio piger -bakteerin on havaittu aiheuttavan ummetusta mutta hillitsevän myös ykköstyypin diabetekseen johtavaa haiman autoimmuunitulehdusta[11].
Haitallisia suolistobakteereita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2012 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan ihmisillä, joiden suolistossa esiintyy tavallista enemmän enterobakteereita, on suurentunut riski kuolla ennenaikaisesti verrattuna niihin, joilla on vähemmän enterobakteereita. Enterobakteerit on yhdistetty muun muassa ripuliin, ja ne voivat aiheuttaa esimerkiksi vaikeita infektioita päästessään virtsateihin tai verenkiertoon.[12] Eräs suolistossa yleisen kolibakteerin muoto vapauttaa suolen solujen toimintaa häiritseviä ja suolistosyövän riskiä lisääviä aineita[13].
Jotkin suolistobakteerit tuottavat alkoholia, mikä saattaa johtaa jopa alkoholiperäisen rasvamaksan kehittymiseen. Myös suolistossa elävillä hiivasienillä saattaa olla tällainen ominaisuus.[11]
Suolistomikrobien aineenvaihduntatuotteet saattavat aiheuttaa kudostason hiljaista tulehdusta muualla elimistössä, jos suolen seinämä on niin huonossa kunnossa, että aineet pääsevät verenkiertoon[14].
Lyhytketjuiset rasvahapot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paksusuolen bakteeristo käyttävät ravinnokseen pääasiassa suoleen kulkeutuneita liukoisia ravintokuituja ja muita suolistossa hajoamattomia ruoka-aineita sekä kuolleita soluja ja suolen pinnan limakerrosta[15][16]. Em. ainekset hajoavat tällöin asetaatiksi , propionaatiksi ja voihapoksi eli butyraatiksi[17]. Edellä luetellut bakteeriperäiset lyhytketjuiset rasvahapot muodostavat 6–15 prosenttia länsimaalaisten ravinnosta saamasta keskimääräisestä kalorimäärästä[18]. Lihavien ihmisten suolistobakteerien on havaittu tuottavan erityisen paljon lyhytketjuisia rasvahappoja[19], esimerkiksi runsaasti Firmicutes-ryhmän bakteereita omaavat ihmiset lihovat muita herkemmin[9].
Lyhytketjuiset rasvahapot tehostavat myös paksusuolen limakalvon immuunipuolusta[5]. Esimerkiksi tyydyttyneisiin rasvoihin kuuluva voihappo eli butyraatti näyttäisi hillitsevän tulehdusta ja syöpäsolujen kasvua sekä vähentävän happiradikaalien syntyä[20]. Lyhytketjuisia rasvahappoja tarvitaan lisäksi suolen seinämän solujen uusiutumiseen[21].
Osa lyhytketjuisista rasvahapoista kulkeutuu suolistosta munuaisiin ja keskushermostoon, jossa ne aktivoivat verenpainetta alentavia reseptoreita[11].
Paksusuolen rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Ei viitteitä tai lähteitä. |
Paksusuoli on ohutsuolen jatke ja alkaa vatsaontelossa oikealta alhaalta. Se jakautuu useisiin osiin, mutta yhteensä se on noin 1,7 metriä pitkä. Sen alkuosa on säkin muotoinen ja sitä kutsutaan umpisuoleksi (caecum). Umpisuolen kärjessä on pieni, matomainen lisäke nimeltään umpilisäke (appendix vermiformis), jota jokapäiväisessä puheessa myös kutsutaan umpisuoleksi. Juuri tämä matomainen lisäke poistetaan umpilisäkkeen leikkauksessa, jota myös virheellisesti kutsutaan umpisuolen poistoksi. Umpilisäkkeen tulehdus eli appendisiitti on hyvin yleinen.
Heti umpisuolen yläpuolella avautuu ohutsuoli paksusuoleen. Ohutsuolen ja paksusuolen liittymäkohtaan muodostuu läppä, joka estää ruokasulan takaisinvirtauksen, siten että ohutsuoli työntyy jonkin matkaa paksusuolen sisään. Aukko näyttää kahdelta poimulta, jotka voidaan puristaa yhteen niin että ne toimivat venttiilinä. Kun paksusuolen paine kohoaa, poimut painuvat yhteen ja näin mitään ravintoa ei voi valua takaisin ohutsuoleen.
Sen jälkeen tulee se paksusuolen osa, joka kohoaa ylöspäin vatsaontelossa (colon ascendens). Sitten tulee poikittainen osa (colon transversum) ja osa, joka kääntyy jälleen alaspäin (colon descendens). Paksusuolen loppuosa on sigmasuoli (colon sigmoideum) ja sen jälkeen alkaa peräsuoli. Peräsuoli aukeaa loppujen lopuksi peräaukkoon.
Paksusuoli on vatsaontelon sivuilla lukuun ottamatta poikittaista osaa, joka on hieman poikittain ja hieman edempänä. Nouseva ja laskeva koolon ovat kiinni vatsaontelon takaseinämässä, vatsakalvon alla. Poikittainen koolon ja sigmasuoli kiinnittyvät koolonin liepeen eli mesokoolonin välityksellä vatsaontelon takaseinämään. Mesokoolon on vatsakalvon eli peritoneumin muodostama kalvorakenne, jonka sisällä kulkevat hermot, verisuonet ja imusuonet.
On tärkeää, että kiinnitys on hieman löyhempi juuri poikittaisessa paksusuolessa. Sen läheisyydessä on nimittäin mahalaukku, joka turpoaa kun se täyttyy ruoalla. Silloin suoli voi siirtyä ja tehdä tilaa mahalaukulle. Toisaalta suoli voi myös siirtyä liikaa. Tällöin se kiertyy itsensä ympäri, jolloin syntyy suolen tukkeuma. Paksusuolen ulkopintaa verhoaa vatsakalvo. Sen sisäpuolella on sidekudosta ja sitten lihaksia. Näitä seuraa kudos, joka tukee koko suolta ja sisimpänä on suolen limakalvo. Suolen limakalvo on täynnä poimuja. Näin suolen pinta-ala tulee suuremmaksi ja se tekee suuremman nesteen imeytymisen mahdolliseksi.
Suolen verisuonet ja hermostot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Ei viitteitä tai lähteitä. |
Kuten kaikki muutkin elimet, tarvitsee paksusuolikin happea ja ravintoa verestä. Veri tulee paksusuoleen aortan haaroista, jotka ovat ylempi ja alempi suolilievevaltimo (a. mesenterica superior, a. mesenterica inferior). Suoliston jälkeen hapeton veri kulkee maksan porttilaskimoa (v. portae) pitkin maksaan. Useimmista kehon elimistä veri virtaa laskimoiden kautta suoraan takaisin sydämeen, mutta veri, joka on kulkeutunut paksusuolen kautta on ottanut mukaansa suolesta ison joukon aineita, jotka voivat olla keholle vaarallisia. Tästä syystä veri virtaa maksaan, joka pystyy käsittelemään vaaralliset aineet. Koko tätä verenkiertojärjestelmää kutsutaan porttilaskimojärjestelmäksi.
Paksusuolessa on oma hermojärjestelmä, joka on yhteydessä aivoihin ja selkäytimeen. Paksusuolen hermot voivat kuitenkin tulla toimeen itsekseen. Hermot säätelevät muun muassa suolen liikkeitä niin että suolen lihakset supistuvat ja puristavat ruokaa suolen läpi. Hermot huolehtivat myös siitä, että tietyt aineet erittyvät suoleen, esimerkiksi hormonit, joilla on merkitystä, jotta elimistö voisi imeä ruoasta vettä ja ravintoa.
Paksusuolen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruokasula viipyy paksusuolessa keskimäärin 1-2 vuorokautta[22]. Paksusuolen toiminta perustuu suolen seinämän supisteluun, jota säätelee autonominen hermosto. Tämän motoriikan häiriöt ilmenevät esimerkiksi ummetuksena, ripulina, vatsakipuna, turvotuksena tai toistuvana ulostamispakkona.[23]
Jotta paksusuoli voisi ottaa talteen nestettä täytyy suolella olla suuri pinta-ala. Sen vuoksi suolen sisäpinnan limakalvo on poimuinen ja nestettä läpäisevien solujen peittämä. Näiden solujen läpi voivat neste, rasva ja ravintoaineet kulkea ja sitten siirtyä eteenpäin kehossa.
Paksusuolella on myös imusuonijärjestelmä. Suolen ympärillä on imusuonia, ts. ohuita, pieniä putkia, jotka muistuttavat verisuonia. Nämä imusuonet keräävät solujen ulkopuolista nestettä ja kuljettavat sen takaisin kehon eri osiin. Imusuonissa kuljetetaan suuri osa siitä rasvasta, jota tulee ruoan mukana. Rasva imeytyy paksusuolen imusuonistoon ja keräytyy sitten suoneen, joka on hieman sydämen yläpuolella.
Imusuonilla on vasta-aineen muodostuksessa suuri merkitys, ts. elimistön kyvyssä huolehtiä bakteereista, viruksista ja muista aineista, jotka saattavat olla vaarallisia. Juuri paksusuolen ympärillä on runsaasti imusuonia, mutta sitä miten ne täsmällisesti sanoen vaikuttavat vasta-ainemuodostukseen ei tiedetä.
Ruoassa olevat hyödylliset aineet otetaan talteen ennen kaikkea ohutsuolessa. Se osa ravinnosta, jota elimistö ei voi käyttää, jatkaa paksusuoleen, jossa sulamattomat ruoan tähteet muodostavat ulosteen, joka puristetaan paksusuolen läpi peräsuoleen. Paksusuolen omat hermot antavat suolen sisälle oleville lihaksille määräyksen supistua, minkä jälkeen osa ulosteen yläpuolella olevista lihaksista supistuu renkaaksi, eli suoli supistuu leveyssuunnassa. Sen jälkeen suoli supistuu pituussuunnassa. Ne lihakset, jotka ovat suolen pituussuunnassa vetävät silloin ulosteen yläpuolella olevien lihasten muodostaman renkaan alas. Kun rengasta vedetään alaspäin, uloste puristuu renkaan edessä eteenpäin.
Kun uloste on päässyt peräsuoleen, se varastoidaan sinne. Kun sinne on kertynyt riittävän paljon ulostetta, peräaukon lihas alkaa toimia. Se veltostuu silloin samanaikaisesti itse peräsuolen supistuessa niin, että uloste tulee ulos. Tavallisesti kestää noin 12 tuntia ennen kuin uloste on mennyt paksusuolen läpi. Jotta ulosteesta ei tulisi liian kovaa, suolesta erittyy limaa. Toisinaan uloste voi kuitenkin tulla liian kovaksi, jolloin seurauksena on ummetus. Näin tapahtuu jos suoli jonkin sairauden vuoksi on heikko tai ei muuten pysty kuljettamaan ulostetta eteenpäin riittävän nopeasti.
Vastaavasti uloste voi kulkea paksusuolen läpi liian nopeasti. Silloin suoli ei ehdi ottaa riittävästi nestettä ja ulosteessa on liian paljon vettä. Tästä on seurauksena ripuli. Paksusuolessa on myös jonkin verran kaasuja. Ne muodostuvat suolessa olevasta ruoasta ja paksusuolesta olevista bakteereista tai molemmista. Suuri osa näistä kaasuista poistuu peräaukon kautta.
Paksusuolen tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Ei viitteitä tai lähteitä. |
Tavallinen ja hyvä tapa peräsuolen tutkimiseen on tuseeraus. Se tarkoittaa sitä, että lääkäri laittaa sormen peräsuoleen ja tunnustelee muun muassa suolen limakalvoa, miehellä eturauhasta ja naisella kohtua. Tällä tavoin lääkäri voi päätellä onko peräsuolessa verenvuotoa tai kasvaimia, kuinka voimakkaat peräaukon sulkijalihakset ovat ja tarkastella eturauhasen kokoa tai kohdun asentoa.
Proktoskopia, rektoskopia ja kolonoskopia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lääkäri voi tutkia suolta myös erilaisilla instrumenteilla. Proktoskooppi on kapea putki, joka viedään sisään peräaukon kautta. Sen läpi lääkäri voi tarkastella suolen limakalvoa. Rektoskooppi on samannäköinen, mutta hieman pitempi. Nähdäkseen vielä pitemmälle suoleen lääkäri voi käyttää kolonoskooppia. Se on pitkä, ohut, taipuisa letku, joka viedään peräsuolen kautta paksusuoleen. Kolonoskoopin sisällä on optisia linssejä, jotka tekevät mahdolliseksi suolen valaisemisen ja myös "nurkan taakse katsomisen" . Tämän tutkimusmenetelmän avulla lääkäri näkee koko paksusuolen ohut- ja paksusuolen yhtymäkohtaan asti. Kolonoskoopin avulla lääkäri voi ottaa näytteitä suolessa olevista polyypeistä, kasvannaisista, tulehtuneesta alueesta jne.
Kuvantamistutkimukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyvä menetelmä paksusuolen tutkimiseen on paksusuolen röntgenkuvaus. Tavallisessa kuvassa näkyy suolen laajentumat, puhkeamiseen viittaava ilma vatsaontelossa ja siitä saa vihjettä myös suolen liikehäiriöstä. Mikäli on tarve tarkemmin kuvata suolen sisäosia, on tehtävä varjoainekuvaus. Ennen tutkimusta suoli tyhjennetään ulostuslääkkeellä. Sen jälkeen lääkäri ruiskuttaa peräsuoleen varjoainetta joka näkyy röntgenkuvassa selvästi. Jos suolessa on jokin este tai epätasaisuus, se näkyy kuvassa varjoaineen "tyhjiönä". Tällä tavoin lääkäri voi nähdä esimerkiksi kasvannaisia, suolipolyyppeja ja paksusuolen umpipusseja eli divertikkeleitä. Tietokonetomgrafialla (TT, CT) ja magneettikuvauksella potilaasta saadaan läpileikkauskuvia. Niistä röntgenlääkäri pystyy tarkasti näkemään koko suolen sisältöineen ja kasvaimineen sekä mahdollisen ilman tai nesteen vatsaontelossa. Apuna voidaan käyttää eilaisia varjoaineita. Ultraäänellä ei yleensä saada hyvää kuvaa suolesta, sillä suolessa on aina ilmaa jonka taakse ultraäänen avulla ei näe.
Paksusuolen sairaudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Ei viitteitä tai lähteitä. |
Paksusuoleen voi tulla erilaisia sairauksia. Tavallisesti kysymys on tulehduksista, tartuntataudeista tai syövästä.
Paksusuolen este
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paksusuolessa oleva este merkitsee, että jokin estää ulosteen kulkua paksusuolesta peräsuoleen. Paksusuolen lihakset jatkavat supistumista, mutta eivät pysty puristamaan ulostetta esteen ohi. Tästä seuraa jaksoittaisia vatsakipuja, silloin kun lihakset supistuvat. Sen lisäksi kertyy jonkin verran nestettä esteen yläpuolelle ja pahimmassa tapauksessa nestevajaus saattaa syntyä muissa kehon osissa. Este paksusuolessa on tavallisin S-muotoisessa suolen osassa. Syynä voi olla syöpä, suolitukos, leikkauksen jälkeinen arpi, tyrä ym. Jos paksusuoleen tulee este, suoritetaan leikkaus, jolloin lääkäri poistaa kyseisen esteen.
Paksusuolen syöpä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jos sairastuu paksusuolen syöpään, kasvannainen on tavallisesti s-muotoisessa paksusuolen osassa tai peräsuolessa. Jos sairastaa tiettyjä tauteja, esimerkiksi haavaista paksusuolen tulehdusta tai familiaalista adenomatoottista polypoosia, paksusuolen syövän riski on suurempi.
Paksusuolen polyypit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Polyypit ovat suolen limakalvon kudosta, joka kasvaa suolessa sisäsuuntaan. Suolipolyypit ovat tavallisia ja niitä esiintyy noin puolella kaikista ihmisistä.
Paksusuolen umpipussit (divertikkelit)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paksusuolen umpipussit merkitsevät sitä, että osa suolen limakalvosta on tunkeutunut suolen seinämän läpi ja muodostanut pieniä taskuja. Nämä taskut voivat toisinaan täyttyä ulosteella ja voivat sen lisäksi tulehtua (divertikuloosi). Jos on paksusuolen umpipusseja, tulee tavallisesti vaihdellen ripulia ja ummetusta ja vatsa kurisee. Jos umpipussi tulehtuu, seurauksena on vatsakipuja ja kuumetta.
Tulehdustaudit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]On olemassa useita erilaisia tauteja, joissa paksusuoli tulehtuu. Crohnin taudissa voi koko ruoansulatuskanava, suusta peräsuoleen saakka, tulehtua. Yleensä Crohnin taudissa kuitenkin vain jokin osa ruoansulatuskanavasta on tulehtunut. Jos sairastaa haavaista paksusuolen tulehdusta, se nimenomaan merkitsee paksusuolen, mutta myös peräsuolen tulehtumista. Suoli voi tulehtua kokonaan tai osittain. Paksusuolen tulehduksessa eli Colitis ulcerosassa ja Crohnin taudin paksusuolessa ilmenevässä muodossa ongelmana on muun muassa ulosteen löysyys eli jatkuva ripuli.
Laajentunut paksusuoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paksusuolen laajentumisella tarkoitetaan suolen voimakasta pullistumista. Suolen sairas alue on siinä kapea ja kova, ja suoli laajenee sairaan alueen yläpuolella. Laajentunut paksusuoli aiheuttaa sen, ettei ulosteen kuljetus toimi.
Laajentunut paksusuoli voi johtua antipsykoottisen lääkkeen pitkäaikaiskäytöstä[24], suolen tulehtumisesta tai paksusuolen hermoissa olevasta taudista. Siihen sairastuvat useimmiten lapset, varsinkin pienet lapset.
Epätavallisen laajentunut paksusuoli tunnetaan nimellä megakoolon. Se voi johtua antipsykoottien pitkäaikaiskäytöstä[25].
Tartuntataudit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paksusuoleen voi tulla useita tartuntatauteja, jotka antavat monia erilaisia oireita. Saattaa tulla matosairauksia, esimerkiksi kihomato tai lapamato, mutta myös bakteereja kuten kolera tai punatauti.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Potilasohje paksusuolileikkaukseen tulevalle 2014. Seinäjoen keskussairaala. Viitattu 7.4.2019.
- ↑ Hydrotherapy as a possible neuroleptic and sedative treatment. Article in Medical Hypotheses · February 2008. Sivu 13. https://www.researchgate.net/profile/Nikolai_Shevchuk/publication/6197458_Hydrotherapy_as_a_possible_neuroleptic_and_sedative_treatment/links/5bb14170299bf13e605963e7/Hydrotherapy-as-a-possible-neuroleptic-and-sedative-treatment.pdf
- ↑ a b Suoliston bakteerit – ystäviä ja vihollisia. 21.8.2018. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00416 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kerro, kerro kakkavaippa! Helsingin yliopisto. 25.1.2017. Viitattu 7.3.2020.
- ↑ a b c Suolistomikrobit ja niiden merkitys terveydelle www.duodecimlehti.fi. Viitattu 15.8.2022.
- ↑ Antioxidant-rich foods like black tea, chocolate, and berries may increase risk for certain cancers, new study finds medicalxpress.com. Viitattu 31.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Probiootit - hyötyä vai huijausta? Hyvä Terveys. 3.9.2014. Viitattu 17.7.2022.
- ↑ Paksusuolessa viihtyvät hyvät bakteerit. 28.07.2015. https://www.avainapteekit.fi/terveys/terveysfaktat/paksusuolessa-viihtyvat-hyvat-bakteerit (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Bakteerit vaikuttavat painoosi. https://www.rd.fi/terveys-ja-hyvinvointi/bakteerit-vaikuttavat-painoosi
- ↑ Influence of gut microbiota on neuropsychiatric disorders. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5558112/#__sec9title
- ↑ a b c Kehon pienet apulaiset | Suoliston mikrobit ovat mukana monessa – tuottavat jopa humalan ilman viinanjuontia ja karvoja kaljuun Helsingin Sanomat. 22.5.2023. Viitattu 31.5.2023.
- ↑ Löytö paljasti yllättävän kuolemanriskin: suolistomikrobit vaikuttavat elämän pituuteen. Ilta-Lehti 31.1.2020.
- ↑ Tutkimus: Yleinen suolistobakteeri voi lisätä suolistosyövän riskiä www.iltalehti.fi. Viitattu 26.3.2022.
- ↑ Enemmän kuituja. 31.08.2018. https://www.apteekki.fi/terveydeksi/ravitsemus-ja-liikunta/enemman-kuituja.html
- ↑ Suolistomikrobiston rooli toiminnallisissa suolistosairauksissa. Jonna Jalanka. Maalis 2018. https://bestprac.fi/2018/03/06/suolistomikrobiston-rooli-toiminnallisissa-suolistosairauksissa/[vanhentunut linkki]
- ↑ GI Care Administrator: Prebiotics Food Jackson Siegelbaum Gastroenterology. 4.11.2011. Viitattu 1.6.2023. (englanti)
- ↑ Manuel A. González Hernández, Emanuel E. Canfora, Johan W.E. Jocken, Ellen E. Blaak: The Short-Chain Fatty Acid Acetate in Body Weight Control and Insulin Sensitivity. Nutrients, 18.8.2019, nro 11, s. 1943. PubMed:31426593 doi:10.3390/nu11081943 ISSN 2072-6643 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ 10 Types of Saturated Fat Reviewed Healthline. 1.7.2019. Viitattu 4.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Maratoonarin suolistobakteeri teki hiiristä himojuoksijoita – mikrobit halutaan valjastaa kuntoilun ja painonhallinnan avuksi yle.fi. Viitattu 25.10.2021.
- ↑ Kerro, kerro kakkavaippa! Helsingin yliopisto. 25.1.2017. Viitattu 7.3.2020.
- ↑ Irene Jaakkola: RASVAHAPPOJEN KVANTITATIIVINEN MÄÄRITYS, s. 16. TURUN AMMATTIKORKEAKOULU, 2012.
- ↑ Mitä ruoansulatuksessa tapahtuu? Tasapainoavatsalle.fi. Arkistoitu 17.4.2021. Viitattu 17.4.2021.
- ↑ Paksusuolessa viihtyvät hyvät bakteerit. 28.07.2015. https://www.avainapteekit.fi/terveys/terveysfaktat/paksusuolessa-viihtyvat-hyvat-bakteerit (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Terveysportti www.terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 29.8.2024. Viitattu 6.10.2020.
- ↑ Megacolon associated with the chronic use of antipsychotic medication. https://ejsur.journals.ekb.eg/article_365505_7e571da4f4c1f88218b3c1bb78e675b8.pdf
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- HUS: Paksunsuolen tähystys (Arkistoitu – Internet Archive)