Dhimmi

Jeesuksen kaste Syyriassa. Johannes Kastaja on puettu dhimmien siniseen asuun.

Dhimmi (arab. أهل الذمة‎ ahl aldhimat‎) on islamilaisessa valtiossa asuva monoteistiseen uskontoon kuuluva henkilö, erityisesti kristitty, juutalainen tai zarathustralainen, joka alistuu islamin määräämään asemaan. Sana tarkoittaa suojeltua. Dhimmejä koskeva järjestelmä nähtävästi kehittyi arabiheimojen tavoista, joissa päällikkö saattoi ottaa "suojelukseensa" oman klaaninsa ulkopuolisia henkilöitä. Henkilö, joka oli käytännössä lainsuojaton oman heimonsa ulkopuolella, saattoi saada suojelijakseen henkilön siitä heimosta, jonka alueella hän oleskeli. Tällöin muutkin kunnioittivat häntä hyväksyttynä vieraana.  Sana dhimmi tulee käsitteestä dhimma (sopimus). Dhimmeillä oli vähemmän oikeuksia kuin muslimeilla, sillä he eivät kuuluneet muslimien yhteisöön. Dhimmien asema islamilaisessa maailmassa on vaihdellut eri aikoina.

Ainoastaan "kirjauskontoihin" kuuluvilla on islamilaisen lain mukaan mahdollisuus päästä dhimmi-asemaan. Dhimmin asemaa eivät voineet saada islamista luopuneet apostaatit eivätkä epäjumalia palvelevat arabit, joten heillä vaihtoehtoina oli kääntyminen islamiin tai kuolema.

Dhimmejä ei ole maailman loppuun saakka. Kun Jeesus ilmestyy toisessa tulemisessaan, šarian noudattaminen tulee kaikkien velvollisuudeksi, jolloin kääntyminen tai kuolema ovat ainoat dhimmeille jäävät vaihtoehdot.

Suhtautuminen eriuskoisiin

Islam joutui kohtaamaan kristittyä Eurooppaa paljon suuremman ongelman suhteessa eriuskoisiin alamaisiin. Kun arabimonoteismi oli kalifaatissa kiteytynyt islamiksi viimeistään 800-luvun alkuun mennessä, suuri enemmistö kalifin alamaisista oli muita kuin muslimeja. Muslimien kehittämät ratkaisut suhtautumisessa kristittyihin ja juutalaisiin noudattivat samoja linjoja kuin kristittyjen kehittämät tavat suhtautua juutalaisiin. Euroopassa juutalaiset saivat harjoittaa uskontoaan, mutta hintana oli kansalaisoikeuksien rajoittaminen. Vastaavasti vääruskoiset dhimmit olivat kalifaatissa toisen luokan kansalaisia. Dhimmijärjestelmä syntyi arabivaltiossa kuitenkin sen klaanikulttuuriin kuuluneen suojeluperiaatteen laajentumana. Esimerkiksi heimopäällikön kunnianimi "emiiri" tarkoitti juuri suojelijaa.

Ibn Ishaqin mytologinen Muhammed-elämäkerta sisältää niin sanotun ”Medinan perustuslain”, jossa määritellään arabien suhde Medinan juutalaisiin. Juutalaiset saivat harjoittaa uskontoaan Medinassa. He joutuivat osallistumaan Muhammedin käymiin sotiin.

Al-Tabari kirjoittaa 900-luvulla Jerusalemin kristittyjen asukkaiden maksettavaksi määrätystä jizya -verosta, jota oli maksettava vastineena muslimien antamasta suojelusta. Suojelu tarkoitti, että kristityt saivat pitää henkensä, kirkkonsa, omaisuutensa ja uskonsa, ja juutalaisia ei päästettäisi Jerusalemiin.

Erikoisvero mainitaan myös Koraanissa: ”Taistelkaa heitä vastaan, kunnes he maksavat nöyrinä veronsa.” (9:29) Koraanin vaatimusta nöyryyden osoittamisesta sovellettiin myöhemmin eri tavoin. Keskiaikaisten lähteiden mukaan voitiin panna toimeen seremonioita, joiden tarkoitus oli nimenomaan nöyryyttää dhimmiä. Veron maksajaa lyötiin niskaan tai hänen kaulaansa sidottiin kuitti todisteeksi maksusta. Shafi'i-koulukuntaa edustava šarian käsikirja Reliance of the Traveller antaa kuitenkin päinvastaisen ohjeen: vero on koottava lempeästi ja kohteliaasti, kuten kaikki velat. Veroa ei peritä lapsilta, naisilta eikä mielenvikaisilta.

Historioitsijoiden näkemykset muslimien suvaitsevaisuudesta vaihtelevat. Jotkut, kuten Mark R. Cohen ja John L. Esposito, korostavat muslimien huomattavaa suvaitsevaisuutta, kun taas toiset, kuten Patricia Crone ja Carl Salzman, kertovat Iranin safavidien (1501–1732) harjoittamasta pakkokäännytyksestä, Espanjan juutalaisten joukkomurhista (1066) ja almoravidien toimeenpanemista juutalaisten ja kristittyjen karkotuksista. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan juutalaiset ja kristityt ovat tavallisesti eläneet "islamin yhteisön sisällä turvassa" ainoana erona hieman suurempi verotaakka.

Umarin sopimus

Pääartikkeli: Umarin sopimus

Kalifi Umar valloittaa Jerusalemin vuonna 638. Kaiverrus 1800-luvulta.

Tunnetuin dhimmien asemaa määrittelevä asiakirja on niin sanottu ”Umarin sopimus”. Tällä nimellä kulkevasta sopimuksesta oli 800-luvun alussa olemassa useita versioita, esimerkiksi Abu Yusufin tai Al-Shafin versiot. Kanonisoitu ja klassinen versio Shurūt Umar vakiintui kalifi al-Mutawakkilin aikana vuoden 850 tienoilla. Se on kuitenkin säilynyt vasta 1100-luvulta peräisin olevana käsikirjoituksena. Teksti on muodoltaan kahdenvälinen sopimus. Sopimuksen myöhemmissä kuvauksissa (Abu Yusuf ja Shafi'i) muslimit ovat aktiivisia ehtojen esittäjiä ja dhimmit kuuntelijoita. Varhaisessa versiossa sen sijaan kristityt dhimmit itse ehdottavat, että heitä syrjittäisiin korvauksena muslimien antamasta suojelusta. He vaativat itselleen seuraavia ehtoja.

• 1) emme rakenna uusia kirkkoja tai synagogia emmekä korjaa vanhoja
• 2) olemme velvollisia majoittamaan kotonamme matkalla olevia muslimeja kolmen päivän ajan
• 3) emme opeta Koraania lapsillemme
• 4) emme harjoita julkisesti uskontoa emmekä käännytä ketään siihen. Emme estä ketään kääntymästä islamiin
• 5) osoitamme kunnioitusta muslimeja kohtaan: jos muslimi haluaa istua, annamme hänelle paikkamme
• 6) emme käytä muslimeille ominaisia vaatteita tai hiusmallia emmekä puhu heidän tavallaan
• 7) emme ratsasta hevosella, käytä satulaa emmekä kanna miekkaa tai muita aseita
• 8) emme kaiverra arabiankielisiä merkkejä sinettiimme
• 9) emme myy käymisteitse valmistettuja juomia emmekä pidä sikoja muslimien läheisyydessä
• 10) meidän on käytettävä otsatukkaa
• 11) pukeudumme aina samalla tavalla minne menemmekin ja käytämme vyötäröllä zunar-vyötä, (kristityt sinistä ja juutalaiset keltaista)
• 12) (a) emme pidä esillä ristejä tai kirjojamme muslimien käyttämillä teillä tai toreilla, emmekä järjestä kulkuetta pääsiäisenä
• 12 (b) käytämme kirkonkelloja hillitysti, emme kiinnitä kirkontorniin ristiä
• 12 (c) emme korota ääntä kirkonmenoissamme, hautajaisissa tai muslimien läsnä ollessa
• 12 (d) emme sytytä valoja (kynttilöitä) muslimien läsnäollessa
• 12 (e) emme hautaa kuolleitamme muslimien läheisyyteen
• 13) emme ota muslimeille varattuja orjia
• 14) emme rakenna taloamme korkeammaksi kuin muslimit.

Lopuksi dhimmit ilmoittavat, että jos he rikkovat näitä sitoumuksia vastaan, he menettävät suojelunsa ja ovat velvollisia kärsimään rangaistuksen niskoittelusta ja kansankiihotuksesta.

Umarin sopimuksen arviointia

Islamilainen perinne sisältää muitakin samanlaisia säädöksiä, joiden kerrotaan sisältyvän ”Umarin sopimukseen”. Esimerkiksi fatimidikalifien aikana Egyptissä kristittyjen piti julkisessa kylpylässä kantaa kaulaan sidottua puista ristiä ja juutalaisten puista kultaisen vasikan kuvaa. Cohen katsoo, että ehtojen tarkoituksena oli suojella arabivalloittajien haurasta identiteettiä ja tukea heidän epävarmaa asemaansa. Toisin kuin kristityssä maailmassa, pukeutumisohjeiden tarkoituksena ei Cohenin mukaan ollut syrjiä ketään, vaan ainoastaan helpottaa monikulttuuristen tapojen noudattamista.

Oikeaan johdettu kalifi Umar saattaa olla fiktiivinen henkilö, sillä hänestä ei ole löytynyt kirjallisia aikalaistietoja eikä arkeologisia jälkiä, kuten Umarin lyömiä kolikoita.

Shafi'i -koulukunta

Sunnalaisen islamin shafi'i -koulukunnan klassinen šariakäsikirja Reliance of the Traveller sisältää joukon ohjeita, jotka muistuttavat Umarin sopimuksen sisältöä. Dhimmin asema koskee pääasiassa vain "kirjan kansoja", joihin ei lueta islamin synnyn jälkeen kehittyneitä oppeja, kuten sikhit, baha'it tai mormonit. Nämä eivät siis voi asua islamilaisessa valtiossa.

Dhimmien tulee noudattaa islamilaisen valtion yleisiä lakeja, mutta uskonnonharjoituksessa ja yksityisasioissa he saavat seurata omia lakejaan. Dhimmejä ei rangaista esimerkiksi juopumuksesta, kuten muslimeja. Dhimmejä koskevat seuraavat säädökset.

• Dhimmin tulee maksaa jizya-veroa.
• Hänen on pukeuduttava leveään zunnar-vyöhön.
• Häntä ei tervehditä sanomalla "as-salamu aleykum".
• Hänen on väistettävä muslimia.
• Dhimmi ei saa rakentaa taloa korkeammaksi kuin muslimien talot.
• Dhimmi ei saa näyttäytyä viinin tai sianlihan kanssa, soittaa kirkonkelloja, esiintyä ristin kanssa, lukea ääneen Tooraa tai Evankeliumia tai viettää hautajaisia tai uskonnollisia juhlia julkisesti.
• Dhimmit eivät saa rakentaa uusia kirkkoja.
• Dhimmit eivät saa oleskella kolmea päivää pitempään Hijazin alueella, missä Mekka sijaitsee.
• Dhimillä ei ole asiaa Mekkaan.
• Kalifi suojelee myös dhimmien oikeuksia islamilaisessa valtiossa.
• Jos dhimmi rikkoo sopimustaan valtion kanssa, kalifi voi valita neljästä rangaistuksesta, jotka ovat kuolema, orjuus, vapauttaminen tai lunnaan maksaminen vapautuksesta.

Nykyaika

Dhimmi-lainsäädäntö oli voimassa Osmanien valtakunnassa vuoteen 1839 tai toisen lähteen mukaan vuoteen 1856. Islamistiset liikkeet ovat pyrkineet ottamaan sitä uudelleen käyttöön vielä nykyisinkin muun muassa Pakistanissa.

Katso myös

• Šarian historia
• Umarin sopimus
• Umar ibn al-Khattab (oikeaanjohdettu kalifi)

Lähteet

• Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
• Cohen, Mark. R.: Under Crescent and Cross. The Jews in the Middle Ages. Princeton University Press, 1994. ISBN 978-0-691-13931-9
• Crone, Patricia: Traditional political thought. Teoksessa; Böwering, Gerhard (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 554–560. Princeton University Press, 2013.
• Esposito, John L.: Islam: The Straight Path. Oxford University Press, 1998. ISBN 978-0-19-511233-7
• Fernandez-Morera, Dario: The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain. ISI Books, 2016. ISBN 9781610170956 (englanniksi)
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin miekka – Idän ja lännen konfliktien historia. Otava, 2012. ISBN. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25915-2
• Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Juusola, Hannu: Israelin historia. Helsinki: Gaudeamus, 2005, 2. p. 2014. ISBN 951-662-920-2
• Kennedy, Hugh: The Great Arab Conquests. Phoenix, 2007. ISBN 978-0-7538-2389-7
• Lecker, Michael: The ”Constitution of Medina”. Muhammad’s first legal document. Studies in Late Antiquity and Early Islam 23. Darwin Press, 2004. ISBN 0-87850-148-7
• Levy-Rubin, Milka: Non-muslims in the Early Islamic Empire. From Surrender to Coexistence. Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-1-108-44961-8
• Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Salzman, Philip Carl: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008. ISBN 978-1-59102-587-0 Teoksen verkkoversio.
• Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• New World Encyclopedia: Dhimmi
• The Islamic Search Center: The concept of "Dhimmi" in Islam (Arkistoitu – Internet Archive)