Ekumeeninen patriarkka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Konstantinopolin, Uuden Rooman arkkipiispa ja ekumeeninen patriarkka
Nykyisen patriarkka Bartolomeoksen sinetti
Puhuttelu Hänen kaikkipyhyytensä
Virka-asunto Istanbul, Turkki
Nimittäjä synodi
Kauden pituus elinikäinen
Perustettu 1. vuosisadalla
Ensimmäinen apostoli Andreas (perimätiedon mukaan)
Kotisivut patriarchate.org/ (englanniksi), (kreikaksi)

Ekumeeninen patriarkka on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin päänä toimivan Konstantinopolin ja Uuden Rooman arkkipiispan arvonimi. Ekumeenisen patriarkan johtama ortodoksinen patriarkaatti on yksi nk. viidestä vanhasta patriarkaatista, jotka syntyivät jo ensimmäisten vuosisatojen alussa.

Ekumeenisen patriarkan istuin Konstantinopolissa (nyk. Istanbul)

500-luvun alussa Konstantinopolin patriarkka sai arvonimen ekumeeninen patriarkka eli koko valtakunnan patriarkka. Roomassa oli paavi, Aleksandrian piispalla oli molemmat arvonimet (paavi ja patriarkka), Antiokiassa ja Jerusalemissa oli molemmissa patriarkka. Patriarkaateilla oli kirkon sisällä itsehallinto, eivätkä patriarkat yleensä käyttäneet tuomiovaltaa toistensa alueilla.

Rooman piispaa pidettiin vanhastaan arvoltaan ensimmäisenä, ja vuonna 381 Konstantinopolissa pidetty toinen ekumeeninen kirkolliskokous päätti, että Konstantinopolin piispalla oli kunniasija toisena Rooman piispan jälkeen, koska Konstantinopoli oli "Uusi Rooma", valtakunnan pääkaupunki. Konstantinopolin patriarkka johtaa ortodoksista maailmaa primus inter pares-periaatteen mukaan.

Khalkedonin kirkolliskokous vuonna 451 antoi 28. kanonissaan Konstantinopolin piispalle "samat etuoikeudet" kuin Rooman piispalle. Paavi ei kuitenkaan hyväksynyt tätä kanonia, eikä se sen vuoksi saanut virallisen päätöksen voimaa, ja Khalkedonin kirkolliskokouksen katsottiin antaneen vain 27 kanonia. Sen jälkeen, kun lännen ja idän kirkot erosivat vuonna 1054, ortodoksihistorioitsijat ovat kuitenkin katsoneet 28. kanonin viralliseksi päätökseksi.

Ristiretkeläisten valloitettua Konstantinopoli vuonna 1204 patriarkka muutti Nikeaan, mutta patriarkaatti palautettiin alkuperäiselle paikalleen Bysantin keisari Mikael VIII:n valloitettua Konstantinopolin takaisin. Ottomaanien valloitettua Konstantinopoli vuonna 1453 ekumeeninen patriarkka tunnustettiin kaikkien ottomaanien alaisuudessa elävien kristittyjen hengelliseksi johtajaksi. Vuosisatojen kuluessa patriarkan valta väheni sitä mukaan, kun kansalliset kirkot julistautuivat autokefalisiksi.[1]

Vuodesta 1991 Konstantinopolin ja Uuden Rooman arkkipiispana ja Ekumeenisena Patriarkkana on toiminut patriarkka Bartolomeos.[2]

Turkin laki määrää, että ekumeenisen patriarkan tulee olla Turkin kansalainen. Patriarkan valitsee metropoliitoista koostuva synodi.[1] Ortodoksien määrä Turkissa on kuitenkin laskenut jyrkästi, minkä vuoksi uutta patriarkkaa on alati vaikeampaa löytää. Vuonna 2010 pääministeri Recep Tayyip Erdoğan ehdotti, että patriarkaatin palveluksessa olevat saisivat Turkin kansalaisuuden virkansa puolesta.[3] Nykyisellä patriarkalla Bartolomeoksella on maan kansalaisuus, mutta suurimmalla osalla hänen mahdollisista seuraajista ei vielä 2010 ollut, minkä vuoksi maailmalla käytiin keskustelua siitä, jäisikö Bartolomeos viimeiseksi ortodoksiseksi patriarkaksi.[4]

Turkin virallinen kanta on myös se, että ekumeenisen patriarkan tehtävä on palvella ainoastaan Turkin rajojen sisällä asuvien ortodoksien hengellisiä tarpeita.[1]

Kreikan perustuslain 105. artiklan mukaan Athosvuoren munkkiyhteisö on suoraan ekumeenisen patriarkan alaisuudessa.[5]

  1. a b c Ecumenical Patriarchate of Constantinople | Eastern Orthodoxy, Constantinople, History Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  2. Suomen ortodoksit juhlivat satavuotista autonomiaansa ja saavat vieraakseen Konstantinopolin patriarkan Kirkko ja Kaupunki. 8.9.2023. Viitattu 24.10.2023.
  3. Turkey offers citizenship to Orthodox archbishops Reuters. 21.7.2010. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  4. The last Orthodox patriarch in Turkey? CNN. 27.8.2010. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  5. THE CONSTITUTION OF GREECE (pdf) (art. 105) Hellenic Parliament. 2022. Viitattu 9.10.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]