Jacques Derrida
| Jacques Derrida | |
|---|---|
 Jacques Derrida |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. heinäkuuta 1930 El Biar, Ranskan Algeria |
| Kuollut | 8. lokakuuta 2004 (74 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Koulutus ja ura | |
| Koulukunta | jälkistrukturalismi, mannermainen filosofia |
| Vaikutusalueet | dekonstruktio, différance |
| Väitöstyön ohjaaja | Jean-Toussaint Desanti |
| Opettaja | Étienne Borne |
| Aiheesta muualla | |
| plato.stanford.edu/entries/derrida | |
Jacques Derrida (synt. Jackie Élie Derrida; 15. heinäkuuta 1930 El Biar, Ranskan Algeria – 8. lokakuuta 2004 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen filosofi. Derrida luetaan merkittävimpiin jälkistrukturalisteihin, ja häntä pidetään dekonstruktion kehittäjänä. Tärkeimpiä Derridan työhön vaikuttaneita henkilöitä olivat Martin Heidegger ja Sigmund Freud. Derrida oli 1900-luvun tunnetuimpia ja kiistellyimpiä filosofeja. Derridalle myönnettiin muun muassa Cambridgen yliopiston kunniatohtorin arvo vuonna 1992, mutta vasta tiukan keskustelun ja yliopiston viranhaltijoiden järjestämän äänestyksen jälkeen. Ennen Derridan tapausta vastaava äänestys oli järjestetty viimeksi 29 vuotta aiemmin.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Derrida syntyi El Biarissa Algerin departementissa Ranskan Algeriassa algerianjuutalaiseen pied-noir-perheeseen 15. heinäkuuta 1930. Algerian juutalaisväestölle oli myönnetty vuonna 1870 Ranskan kansalaisuus, jonka myötä arabiankielinen suku oli ranskalaistunut.[2] Hänellä todettiin vuonna 2003 haimasyöpä, johon hän kuoli 8. lokakuuta 2004.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Derrida kirjoitti yli 20 teosta, jotka käsittelevät filosofiaa, kirjallisuutta, antropologiaa, kielitiedettä, psykoanalyysiä ja filosofian opettamista. Derrida on yhdistetty usein ”vuoden 1968 ajattelijoihin”, joita hänen lisäkseen ovat olleet esimerkiksi Louis Althusser, Jacques Lacan, Michel Foucault, Roland Barthes ja Gilles Deleuze. Derridan ajattelun mukaan kielen ja todellisuuden välistä suhdetta selittämään tarvitaan dekonstruktio eli lukutapa, jossa on paljon kirjallisuuden, taiteenteorian, uskontotieteen, antropologian ja psykoanalyysin aineksia.[3]
Derridan kirjoitustyyli ei kaikilta osin ole klassisen retoriikan mukaista. Hänen ajattelunsa avainkäsitteitä ovat kirjoitus (écriture), ero (différance) ja merkityksen hajoaminen (dissémination). Hän ei hyväksy näkemystä, että merkitys ja mieli olisivat tekstin sisällä tai jollakin sen puolella. Tulkinnoissa on päästävä olemisen ja olevan, läsnäolon ja läsnäolevan välisen eron “tälle puolen”. [4]
Vuonna 2003 Derrida julkaisi saksalaisen Jürgen Habermasin kanssa kirjan, jossa nämä monissa asioissa erimieliset filosofit hahmottelevat maailmaa ja filosofiaa terrorin aikakaudella.[3]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennettuja teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Positioita: Keskusteluja Henri Ronsen, Julia Kristevan, Jean-Louis Houdebinen ja Guy Scarpettan kanssa. ((Positions, 1972.) Suomentanut Outi Pasanen) Helsinki: Gaudeamus, 1988. ISBN 951-662-452-9
- Platonin apteekki ja muita kirjoituksia. (Toimittaneet Teemu Ikonen ja Janne Porttikivi. Suomentaneet Teemu Ikonen ym) Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-861-3
- Johdanto Edmund Husserlin kirjoitukseen Geometrian alkuperä. Teoksessa Husserl: Geometrian alkuperä (niin & näin, 2007), s. 24–187.
- Derrida, Jacques: Eläin, joka siis olen. (Marie-Louise Mallet (toim.)) Suomentanut Anna Tuomikoski, alkuperäisjulkaisu: L'Animal que donc je suis (2006). Helsinki: Tutkijaliitto, 2019. Paradeigma-sarja ISBN 978-952-7093-16-0
Ranskaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- De la grammatologie. Éditions de Minuit, 1967. ISBN 2-7073-0012-8.
- La Voix et le phénomène. Presses Universitaires de France, 1967. ISBN 2-13-053958-0.
- L’écriture et la différence. Seuil, 1967. ISBN 2-02-005182-6.
- Positions. Éditions de Minuit, 1972. ISBN 2-7073-0251-1.
- La dissémination. Seuil, 1972. ISBN 2-02-001958-2.
- Glas. Galilée, 1974. ISBN 2-7186-0015-2.
- La vérité en peinture. Champs Flammarion, 1978.
- Heidegger et la question. Flammarion, 1990. ISBN 2-08-081235-1.
- De l’esprit. Galilée, 1990. ISBN 2-7186-0323-2.
- Du droit à la philosophie. Galiléé, 1990. ISBN 2-7186-0382-8.
- Donner la mort. Galiléé, 1992. ISBN 2-7186-0514-6.
- Passions. Galilée, 1993. ISBN 2-7186-0421-2.
- Spectres de Marx. Galilée, 1993. ISBN 2-7186-0429-8.
- Politiques de l’amitié. Galilée, 1994. ISBN 2-7186-0438-7.
- Apories. Galilée, 1996. ISBN 2-7186-0461-1.
- Résistances de la psychanalyse. Galilée, 1996. ISBN 2-7186-0469-7.
- Le monolinguisme de l’autre. Galilée, 1996.
- Adieu à Emmanuel Lévinas. Galilée, 1997. ISBN 2-7186-0485-9.
- Cosmopolites de tous les pays encore un effort. Galilée, 1997. ISBN 2-7186-0484-0.
- Marx en jeu (avec Marc Guillaume). Descartes & Cie, 1997. ISBN 2-910301-84-2.
- De l’hospitalité (avec Anne Dufourmantelle). Calmann-Lévy, 1997. ISBN 2-7021-2795-9.
- Demeure, Maurice Blanchot. Galilée, 1998. ISBN 2-7186-0497-2.
- Voiles (avec Hélène Cixous). Galilée, 1998. ISBN 2-7186-0504-9.
- Mémoire d’aveugle. Réunion des musées nationaux, 1999.
- Feu la cendre. Éditions des femmes, 1999. ISBN 2-7210-0480-8.
- Sur paroles. Éditions de l’Aube, 1999.
- Le concept du 11 septembre, dialogues à New York avec Giovanna Borradori, Jacques Derrida et Jürgen Habermas. 2002.
- Au-delà des apparences, conversations avec Antoine Spire, 2002. Ed. Le Bord De L’eau.
- Artaud le moma. Galilée, 2002.
- De quoi demain..., entretiens de Jacques Derrida et Elisabeth Roudinesco. 2003.
- Frontières. Éditions La Trame.
- Voyous. Galilée, 2003.
- L’animal que donc je suis. Galilée, 2006.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fearn, Nicholas: ”Derridan dekonstruktio”, Miten ajatella kuin filosofi, s. 170. ((Zeno and the Tortoise. How to Think like a Philosopher, 2001.) Suomentanut Maarit Tillman) Helsinki: Art House, 2003. ISBN 951-884-377-5
- ↑ ”I took part in the extraordinary transformation of the Algerian Jews; my great-grandparents were by language, custom, etc., still identified with Arabic culture. After the Cremieux Decree (1870), at the end of the 19th c., the following generation became bourgeois”, Jacques Derrida The Last Interview (PDF) Web Archive. toukokuu 2003. Arkistoitu 5.3.2009. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Hämäläinen, Timo: Jacques Derrida. Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 9.10.2004.
- ↑ Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10107–10108, art. Derrida, Jacques. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Haapala, Arto & Lehtinen, Markku (toim.): Elämys, taide, totuus: Kirjoituksia fenomenologisesta estetiikasta. Helsinki: Yliopistopaino, 2000. ISBN 951-570-462-6
- Hintsa, Merja: Mahdottoman rajoilla: Derrida ja psykoanalyysi. Helsinki: Tutkijaliitto, 1998. ISBN 952-5169-05-7
- Johnson, Christopher: Derrida: Kirjoituksen näyttämö. ((Derrida. The Scene of Writing, 1997.) Suomennos: Outi Pasanen. Suuret filosofit 6) Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-16178-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jacques Derrida Wikimedia Commonsissa
- Derrida, Jacques: Rakenne, merkki ja leikki ihmistieteiden diskursseissa. Suom. Ismo Nikander. niin & näin 1/1997, 37–44.
- Nikander, Ismo: Merkkien loputun leikki – fenomenologian ja strukturalismin välissä ja tuolla puolen. niin & näin 1/1997, 45–53.
- Wallenius, Tommi: Muistokirjoitus. niin & näin 4/2002.
- Hämäläinen, Timo: Jacques Derrida Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat.
- Lawlor, Leonard: Jacques Derrida The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Reynolds, Jack: Jacques Derrida The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
